maanantai 24. lokakuuta 2016

Menneiden päivien mekko



"Ei enää tällaista asua" - ajattelin kun näitä kuvia katsoin :`(


Ei siksi että siinä jotain vikaa mun mielestä olisi - päinvastoin tuollainen mekko + nahkatakki asu on mun mielestä ihan maailman paras. Ja mekko on uusi (Mangosta) ja erilainen kuin mitä mulla yleensä on.


Mutta nyt on KYLMÄ! Ihan hirveän kamalan kylmä. Helsingin tuuli puhaltaa taas (kiitti vaan) ja nyt se ankea loskakakka sitten kai oikeasti alkaa. En tahdo.


Nämä kuvat otettiin pari viikkoa sitten. Sillon oli vielä sellainen ihana kaunis ja iloinen syyssunnuntai  mitä tässä olikin monta - nyt on ihan eri meininki. Kylmyys, synkkyys ja pimeys ovat laskeutuneet kaupunkiin ja saa kyllä tosissaan taistella etteivät samat tartu myös itseen. Uh huh.
Onneksi ONNEKSI tässä on viime aikoina tapahtunut niin onnellisia juttuja että synkkyyteen vajoaminen on aikalailla mahdotonta.
Mitään en edelleenkään ehdi, enkä varsinkaan tänne blogiin tunnu pääsevän enää koskaan, mutta nämä kaikki kiireet on ihania ja nimenomaan sitä elämää <3.


Ja tämä alkanut viikko on aivan erityisen kiireinen koska minulla on ilo ja onni valmistella viikonlopuksi eräät aivan erityisen spesiaalit synttärit <3 Ne juhlat ovat syksyn odotetuin juttu jo neljättä kertaa, tekemistä siis riittää enkä taatusti pääse päivittämään kuulumisia ennen niitä. 
Mutta miten ne menivät ja miltä näytti, niihin palaan taatusti myöhemmin kunhan juhlahumusta toivutaan.

Kuvat Anna-Maria / Secret Wardrobe 

Eli ei muuta kuin liput korkealle ja hännät pystyyn, syksyn synkeys on voitettavissa!

Mutta mekot kaappiin  - ja villahousut jalkaan. 
Eikä istuskella enää kauppojen portailla niinkun näissä kuvissa!


Sisäistä lämpöä viikkoonne ihanat!





perjantai 7. lokakuuta 2016

Vaippakakku DIY


Tässä vähän aikaa sitten vietettiin eräitä erityisen spesiaaleja babyshower-juhlia. 
Meidän läheisimmistä läheisimpään piiriin on meinaan syntymässä vauva - ihan näinä viikkoina.
Olen asiasta lievästi sanottuna lääpälläni ja myötäonnesta aivan sekaisin.
Ja kun sitten babyshowereiden aika tuli, halusin ihan ehdottomasti ottaa vaippakakun tehdäkseni ja paketoida siihen niin paljon tunnetta kuin mahdollista.

Tuleva vauva on tyttö - sekin ihanuus vielä. Vaikka omat pienet poikani ovat luonnollisesti parasta maailmassa, niin onhan se nyt ihanaa minunkin päästä vähän osalliseksi kaikkeen vaaleanpunaiseen, rusetteihin ja pitseihin. Vaippakakkuun tuli aika paljon noita kaikkia.


Tulevan äidin luvalla kerron mitä kaikkea kakku itseasiassa sisältääkään, jos vaikka joku siellä innostuu askartelemaan samanlaisen.

- alin kerros sisältää pampers new baby 2 vaippoja, noin 2/3 paketillista. Vaipat on rullattu ja kiinnitetty pikkukumppareilla ja aseteltu pahvin ja kakkupaperin päälle.

- keskikerroksessa on kokonainen paketti pampers new baby 1 vaippoja, samalla lailla rullattuna ja kumilenksutettuna ja kakkupaperin päällä.

- ylimmässä kerroksessa, jälleen kakkupaperin päällä, on 4 vauvan harsoa rullattuna, ja niiden keskellä kakun kruununa Diinglisar-helistin.


Halusimme muun juhlaporukan kanssa että kakussa on mahdollisimman paljon kaikkea tarpeellista mukana ja "sisäänleivottuna". Sophie the Giraffe:n starter kitissä on 4 pientä tuubia vauvan luonnonkosmetikkaa, juuri sopivan kokoiset pakkaukset kakun yläkerrokseen harsorullien väleihin laitettavaksi. Ja pahvipaketista sai vielä leikattua loistavasti teemaan sopivan vyötteen :)


Kerrokset on koristeltu harmaalla paksulla "silkki"nauhalla ja vaaleanpunaisella ohuella nauhalla.
Pitsiteippi viimeistelee kakun ja pitää ohuempaa nauhaa paikoillaan.
Viimeisinä kirsikkoina kakun päällä on kaksi sävyihin sopivaa tuttia.


Kakkua oli niin kiva tehdä, mietinkin että jos aikaa olisi niin en muuta tekiskään kuin näpertelisin näitä. Ihan parasta. 
Myös lopputulokseen olin tyytyväinen ja ymmärtääkseni lahjansaajat myös :)


Voi tervetuloa pieni prinsessa, odotamme sinua jo niin <3


Ihanaa viikonloppua!












maanantai 3. lokakuuta 2016

Sekaisin ponchosta


Siis mikä syksy.
Aurinko ja lämpö hellii enemmän kuin kesällä. Värit luonnossa ja kaupungilla ja tämä mielettömän kaunis valo! Mun on ehkä myönnettävä että tykkään syksy susta juuri nyt. Ennenhän me ei olla oltu oikein väleissä. Syksy on ollut kesän laiha korvike ja sellainen mukapehmeä lasku väistämättömän edessä. Pari kaunista kuulasta syyspäivää ja sen jälkeen kuus kuukautta vettä, loskaa ja ...kakkaa. 

Mutta nyt, nyt tää ei lopu ollenkaan! Kauniin lämpimän syysviikon jälkeen tulee toinen ja vielä kolmas. Ja jos me oikein kovasti toivotaan niin tulisko vielä yksi? Kaikki tämä kaunis on niin tarpeellista. Ja ai että olen nauttinut. 

Syyspukeutuminenkin on ollut tänä vuonna kivaa kun ei ole tarvinnut valita joka päivä sadetakkia (no kesällä piti, et ehkä tää tasaa :D). Olen kaivellut kaappien kätköistä kaikenlaisia unohdettuja vaateyksilöitä syysaurinkoa katsomaan, viime perjantaina puin päälle jo myytävien kasaan päätyneen ponchon. Satuin katsomaan sen materiaalilappua ja cashmeren ja muiden loistomatskujen takia tälle oli pakko antaa vielä yksi mahdollisuus.


Ostin ponchon pari vuotta sitten Tallinnan Massimo Duttilta ja olen käyttänyt sitä ihan nolon vähän. Rakastan ponchoja ja viittoja ja pidän niitä (muita) usein mutta tämä ei ole tuntunut omalta. Muuta syytä pitämättömyyteen en keksi kuin värin. Ruskea ei oo mun juttu.
Vai onko?


Kuvathan nyt ovat mun mielestä ihanimpia ikinä, kiitos upean syksyn ja taitavan Anna-Marian!

Mutta miksi silti näitä katsoessa toivon että olispa toi poncho harmaa?

Kuvat Anna-Maria / Secret Wardrobe

Mitä sä olet mieltä?

Ostotarjouksia ponchosta otetaan myös vastaan :D 


Upeita värejä ja aurinkoa viikkoon!