sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Porkkanakeittoa ja parempaa mieltä


Meillä piti olla pikkuisen toisenlainen viikonloppu kuin mitä tästä nyt sitten tuli.
Mulla käy työviikot vähiin, maha on valtava ja autossa istuminen alkaa olla aika rankkaa - mutta kerran vielä: reissu Tampereelle ja Poriin ja sitten voidaan pysyä kehäkolmosen sisäpuolella vaikka kevääseen.

Mutta sitten: moottoritie, Hämeenlinna ja oksennus. Ja monta. Takapenkillä siis. Ja takapenkin pahoinvoivan matkustajan lisäksi autossa olin vain minä. Loppuillan käänteet on arvattavissa ja voin kertoa että jos moinen ei muutenkaan houkuta niin tehkää samat lapsen kantaminen-pesu-puhdistus-parkkipaikan haku-kotiinkanto hommat irtomahan kanssa - en todellakaan suosittele kenellekään.

Tästä edespäin meidät löytää hyvin todennäköisesti kotoa.

Ja kotona voi kokkailla: pehmeää, paahteista ja ihanaa porkkanakeittoa vaikkapa. Tämän kyseisen sopan ohje on ihan parhaasta keittokirjasta; Elina Innasen Vegaanin Keittiössä. Vegaaneja me ei olla mutta kasvisruokia ei koskaan voi syödä liikaa. Ja väitän että tämä keitto tekee hyvää paitsi fyysisesti niin auttaa ainakin hiukan myöskin pahaan mieleen.


Tein muuten ohjeen mukaan mutta tahinia laitoin puolet vähemmän kuin ohjeessa, meiltä löytyvä on hurjan suolaista! Ja keitto tarjottiin epävegaanisesti raejuuston kanssa. Ai että oli hyvää.




torstai 19. marraskuuta 2015

Viikonloppuna Hämeenlinnaan?


Sain joku aika sitten kutsun mielenkiintoisen kuuloiseen tapahtumaan: Design Paloon Hämeenlinnaan.

Kyseessä on nettisivujen mukaan aivan uudenlainen designmyyntitapahtuma ja ainakin minun uteliaisuuteni heräsi! (Ylipäätään sanat "design" ja "myynti" samassa yhteydessä - ja meitsi pukee jo takkia päälleen :))

Tapahtuma osuu vielä onnellisesti jo aiemmin sovittuun Hämeenlinnan reissuun, joten luulenpa että launtaina suuntaamme palokunnantalolle ennen muita menoja.

Nähdäänkö siis siellä? 

(kuva lainattu Design Palon verkkosivulta)

perjantai 13. marraskuuta 2015

Onni on uusi takki

Viime päivistä voisi näin jälkikäteen todeta että ei oo mennyt ihan nappiin. Ja uskokaa vaan, aika kultaa muistot eli keskiviikkona olisin kertonut tilanteesta aika paljon värikkäämmin sanakääntein.

Nyrjäytin meinaan nilkkani - keskellä päivää, keskellä katua. Eikä ollut edes korkkareita vaan ihan tavalliset lättäkorkoiset saappaat. Et en sitten todellakaan tiedä miten se tapahtui. Lopputulos oli kuitenkin että pyörin tuskissani keskellä Töölöä, mietin miten ihmeessä pystyn ajamaan auton kotiin, miten haen lapsen ja ylipäätään mitä mä nyt teen?? Aloitin päivystyksestä: siellä diagnoosi oli kahden puolen repeytyneet nivelsiteet - lepoa loppuviikko.

Koska en pysty ajamaan autoa ja kilometrin kävely kestää noin tunnin, oli Papan pakko lähteä Tampereelta työreissulta takas Helsinkiin: apuun kuskaamaan lasta päiväkotiin ja käymään kaupassa jne. Ja ihana oli kun tuli! Hän vei aamulla pojan päiväkotiin ja sitten me oltiinkin kahdestaan. Kotona. Asia mitä ei ole tapahtunut ehkä kolmeen vuoteen. Ja oli muuten todella outoa.

Täällä vaan asuu niin työ-orientoitunutta porukkaa että periaatteessa ihanan romanttisen kuuloinen tilanne meni lopulta niin että minä hakkasin kuulosuojaimet päässä omaa tietokonettani, ja Papa joka ei pysty Helsingistä käsin hoitamaan töitään kulki ympyrää kuin häkkiin vangittu pantteri. Tänään hänet oli pakko vapauttaa - nyt kun mullakin alkaa kävely taas sujua.

Viime päivistä ei (onneksi!) ole kuvamateriaalia, siksi iloisempiin aiheisiin: uusi takki!


Sisäkuvien laatu on aikamoinen - opettelen säätämään paremmin. Valo oli kuitenkin hetkittäin aika kaunis, ja kumpparit peittävät nilkkatuen.


Takki on Noom - merkkinen ja Stockmannilta: marraskuun kantistarjous.
Ostin sen koska omat vanhat talvitakit eivät mahtuneet päälle, enkä silti halunnut lähteä vielä lainapeitelinjaan. Tämä takki on niin väljää mallia ettei tarvinnut edes ostaa omaa normikokoa isompaa. Ja sitten kun olen taas oma itseni voi vyötärön kuroa esiin - ihanaa.

Takki oli päällä jo viimeviikonlopun masukuvauksissa, ja nämä kuvat ovatkin sitten laadultaan sata kertaa parempia:


Vaan arvaatteko mitä takissa rakastan eniten?

No huppua:


Siihen kääriytyessä unohtuu vääntyneet nilkat ja muut pienet murheet :D

Ihanaa ja iloista viikonloppua!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Meet the bump

Kaivopuisto eilen: jäätävä tuuli, kassillinen rekvisiittaa ja uuteen neulemekkoon puettu raskausviikon 29 masunen. Minä ja kuvaajaksi lupautunut ystävä (miten voin sua koskaan kylliksi kiittää <3)

Esikoisen odotuksesta on noin kolme kuvaa - ja niissäkin kolmessa on jokin ihan muu pääasiassa kuin the bump. Ei niin etten olisi halunnut, rakastin silloista (nykyistä paljon pienempää) habitustani ja olin muutenkin onnesta soikeana. Ja haaveilin kyllä niistä ihan täy-del-li-sis-tä kuvista. Mutta sitten se vaan jotenkin jäi
Suhtautumiseni odotusajan kuviin oli (ja on) myös vähän ristiriitainen: ihailin ystävien otattamia kauniita kuvia mutta jotenkin ajatus siitä että itse menisin ei oikein tuntunut omalta. Että menisi jonkun ventovieraan kuvattavaksi mahoineen - nöööy. Saati että Papa tulisi mukaan ottamaan sellaisia hempeitä masun suukottelukuvia niin totaalinen nöööy - siinä kohtaa ajattelin että se ei siis todellakaan ole yhtään meitä.

Eikä me sitten sellaisia otettukaan. Otettiin kyllä monenlaisia, sekä sisällä että ulkona mutta päällimmäinen fiilis on että nämä seuraavat on eniten mua ja meitä. Vähemmän pinkeää nahkaa, enemmän hyvää fiilistä!


Rakastan näitä ilmapallokuvia :)


...ja näissä junakuvissa on myös mielestäni aivan ihana tunnelma.


Silti ehdoton suosikkini harmaassa mekossa otetuista kuvista on tämä:



Kiitos kiitos kiitos rakas L!
Näistä (ja myös eilisestä kuvauspäivästä :)) jää niin hyvät muistot <3

Ja niitä muita sisällä otettuja kuvia julkaisen myöhemmin - ihania nekin.

Poweria alkavaan viikkoon - ei anneta kaamoksen nujertaa!







tiistai 3. marraskuuta 2015

Vähän erilainen maanantai



Ei-ihan-perus- maanantai eilen:


- ja tämä siis meillä kotona


Ah miten haluaisin jo kertoa kaiken!!

Niin mahtavaa ja niin kivaa.

Kertomisen aika tulee vielä (toivottavasti pian!) - siihen saakka kuplia, korkoja ja iloisia ihmisiä - aika kiva tapa aloittaa viikko :D

Upeaa viikkoa sinnekin!

sunnuntai 1. marraskuuta 2015

Möhömahan matka-asut

Odotusajan hyviä puolia on että reissuun pakkaaminen on helppoa: garderobi on jo valmiiksi suppea ja sieltä kun valkkaa ne kohdemaan säähän sopivat ja juuri sillä hetkellä päälle mahtuvat vaatteet niin homma valmis! Oma matkapuvustoni ei varmaan koskaan ole ollut niin kevyt kuin viimeksi:


Muutama mekko - lyhyitä ja pitkiä. Lentokoneeseen päälle se kaikkein mukavin ja lisäksi kaikki lämpimät: neuletakki ja villaviitta.


Pari hametta ja pari toppia ja t-paitaa. 
Ja uskokaa huviksenne - that´s it.

Näiden lisäksi ei matkalaukussa ollut kuin tietenkin alusvaatteet, uikkari ja muutamat sukkikset ja legginssit siltä varalta että kohteessa olisikin kylmä (ja siellä oli).


Lämpimimpinä päivinä hameessa ja topissa,


vähän viileämpinä mekko ja leggarit


Kylminä aamuina päällä kaikki mahdollinen


..ja illan rantafiilistelyissä pitkä mekko oli aika lailla täydellinen.

Avainsanat mukavuus ja kerrospukeutuminen :)


Kivaa sunnuntaita ja hip hei marraskuuta! 

Mäkin alan vihdoin parantumaan, vuosikymmenen pahin flunssa kesti viikon. Sen takia missasin liian paljon hauskoja asioita, muun muassa eiliset Indiedays Blog Awardsit ja inspiraatiopäivän :(
No toivotaan ettei tarvitse enää tänä talvena sairastaa.