tiistai 13. tammikuuta 2015

Morjens Tampere!

Pyynikin rannassa
Tämä teksti syntyy hiukan ristiriitaisissa fiiliksissä. 
Näitä kuvia katsoessa iskee valtava haikeus - mitä ihania maisemia ja paikkoja! Toinen tunne on helpotus: ei enää kahta kotia. Ja kolmas tunne, se on tosi outo. Miten voi olla ikävä paikkaa jossa vietin aikaa enemmän kuin alunperin olisin halunnut? 

Kotiparvekkeella
En tiennyt Tampereesta juuri mitään ennenkuin tapasin Papan. Hänhän siis asui siellä, ja asui oikeastaan vielä eiliseen asti. Nyt Tampereen koti on tyhjä, tai ehkä sinne ovat jo muuttaneet uudet asukkaat. 

Pyynikin ranta
Me asuimme pitkään kahta kotia ja remontoimme (Papa remontoi) kolmatta. Tampereen koti toimi perheen tukikohtana vauvavuotena kun Helsingin silloinen koti kävi liian pieneksi ja toinen oli vielä kesken. Kun vastavalmistunut kotimme jäi putkiremontin jalkoihin kärräsimme tavaramme taas Tampereelle. Onneksi oli se mahdollisuus! 


Vähitellen Tampereelta alkoi löytyä tuttuja ja ystäviäkin, viihdyin siellä pikkuhiljaa paremmin.
 Ja kas - putkiremontti oli valmis ja pääsimme muuttamaan takaisin Helsinkiin.

Tampereella käytiin kuitenkin aika tiheästi, Papalla oli (ja on) siellä paljon töitä, ja että pieni perheemme olisi edes joskus yhdessä niin ajelimme pojan kanssa usein sinne.

Pyynikin harjulla kaksi vuotta sitten
Tampereen koti oli upea, meille kuin luksusluokan kesämökki. Mutta tuntuihan se useinkin hullulta että on kaksi kotia, joista kumpikaan ei ollut selkeä ykkös -tai kakkosasunto. (Paitsi varmaan meidän omissa mielissä: Helsinki on ollut mulle aina ykkönen kun taas Papa puhui pitkään Tampereen kodista the kotina). 

Näsinneula Koiramäestä katsottuna
Ja niin - nyt se sitten on myyty. Ei enää edestakaista motariajelua, toisaalta ei kodin ikkunasta avautuvaa maailman kauneinta järvimaisemaa. 
Mutta aikansa kutakin! Olen lopulta tosi onnellinen näistä vuosista, siitä että tutustuin Tampereeseen, erityisesti järvimaisemiin ja Pyynikin harjuun (ja munkkeihin!).
Tutustuin siellä ihaniin ihmisiin joita toivottavasti näen jatkossakin. Ja vietettiinhän me siellä monia tosi hienoja ja ikimuistoisia hetkiä.


Näkemiin siis Tampere! Tulemme taatusti vielä vierailemaan :)





8 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. Ihana <3 <3 Kyllä me tullaan, jos ei muuten niin teitä katsomaan! Harmittaa kun ei ehditty kyläillä. (vielä ;))

      Poista
  2. No mä en jotenkin ole nyt tajunnut, että olette olleet näin paljon Tampereella , vaikka silloin kerran törmättiinkin. (Siksi olinkin niin yllättynyt:))
    Ei ihme, jos tulee vähän Tamperetta ikävä, tämä on kyllä ihana kaupunki, mitä nyt välillä lähiöt kyllästyttää..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo kyllä me siellä paljon oltiin, vielä enemmän kyllä sillon 2012-2013 eli ennen kuin me tunnettiin :) Tamperetta tulee kyllä ikävä, vaikka on tässä pieni takaportti... eli ehkä törmätään siellä jatkossakin ;)

      Poista
  3. Huimia kuvia Tampereelta!
    Lähetän tuulen mukana hitusen kevättä ja mantelinkukkien tuoksua täältä etelästä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos <3 Sain mantelinkukkien tuoksun nenääni, ihanaa :)

      Poista

Kiitos kommentistasi!