torstai 24. joulukuuta 2015

Hyvää Joulua!



Joulu on tullut.
Tässä joulussa erityisen ihanalta tuntuu se että normaalin "maratonin jälkeen maaliin" fiiliksen sijaan laskeuduimme jouluun aika rauhassa. Eilen puolenpäivän aikaan oli kaikki valmista.




Koti on siivottu ja koristeltu, emännän tapaan varsin minimalistisesti. Lahjat hankittu ja paketoitu.
Ruuat ja niiden valmistus jaettiin, ei paineita siitäkään.


Tänä jouluna meille tulee ensimmäistä kertaa ihan oikea Joulupukki. Jännitys on huipussaan ja veikkaan että aatosta tulee pienelle piiiiiiitkä. Mutta onneksi on rakkaita ihmisiä ympärillä eikä meillä nyt olla niin kauhean tarkkoja aikatauluista tai muustakaan. Mulle joulu on ensisijaisesti lasten (lapsen) juhla ja näillä ehdoilla mennään. Pois turhat kuviot ja kiireiset aikataulut, edes yhdeksi päiväksi.



Toivotan siis ensisijaisesti rentoa Joulua!

Rööperi hiljenee nyt joulunviettoon <3


keskiviikko 23. joulukuuta 2015

Vaaleanpunaista vauva-aikaa(n)


Ha! Meitsi on nyt äitiyslomalla. 


Viimeisten kahden viikon ihan kipeä loppukiri on ohi, joulukin valmisteltu ja nyt sitä aikaa sitten on -  ainakin vähän enemmän. Ja ainakin pienen hetken ennen vauvan syntymää.
Juhlin loman alkua buukkaamalla viikonlopun täyteen ohjelmaa ja ehkä tämän säntäilyn seurauksena tai työstressin vihdoin lauettua sain seuralaisekseni mojovan flunssan.

Nytpä sitten puolikuntoisena hoidan viimeisiä jouluvalmisteluja, pesen ja viikkaan pikkuisia vauvanvaatteita ja mietin miten tämä aika menikin taas niin äkkiä: ehdin olla vuoden töissä edellisen hoitovapaan jälkeen ja nyt sitten pitäisi taas totutella kotielämään.


Elämä tulee muuttumaan muutenkin melkoisesti: juuri kun totuin ajatukseen yhden lapsen äitinä olemisesta onkin lapsia kohta jo kaksi - omg.


Mutta mikä tärkeintä: ihanaahan tämä kaikki on ja olen kovin, kovin kiitollinen.

Oikeastaan ainoa asia mistä voisi purnata on sää :D


Sunnuntain seurasta ja kuvista kiitos J! 

maanantai 7. joulukuuta 2015

Vauvala valmistuu


Ja niin työhuoneestani alkaa pikkuhiljaa muodostua vauvanhoitohuone.
On tuotu pinnasänky, ostettu hoitopöytä (huutonetistä - 1,50!) ja turvakaukalo.


Olen pessyt ja viikannut pikkuruisia vaatteita (se on muuten mahdollisesti maailman ihaninta puuhaa) ja kartoittanut tarvelistaa: mitä vielä tarvitaan, mitä viimeksi tarvittiin, mikä oli ihan turhaa ja niin edespäin.

Ei ehkä tarvitse edes kertoa miten ihastunut olen jo nyt.


Tervetuloa vaan pikkuveli, me odotetaan sua jo kovasti! <3

lauantai 5. joulukuuta 2015

Ja niin joulu joutui


...vihdoin myös meille. Vähän lämpöä ja valoa tähän tuhruiseen pimeyteen.


Olen ollut kotona kipeiden supistusten takia jo monta päivää, ja valitettavasti ne pahenevat heti kun liikun. Vähänkään reippaampi kävely tekee heikkoa, samoin mikä tahansa "rytkiminen". Eli ei huonekalujen siirtelyä tai mitään muutakaan mun lempparipuuhastelua - nyyh.

Siksi jouluisa somistuskin on vielä aika vaatimatonta, mutta näiden tämänpäiväisten jälkeen tuli kyllä miljoona uutta ideaa! 

Kynttiläseinän voi joku muistaa jo viime vuodelta, nyt siinä on tuikkujen lisäksi myös muutama kuusenpallo.

Takassa kynttilät. Huomasin tarvitsevani isompia, ja enemmän!

Tallinnan tontut ovat vuoden aikana kokeneet kovia: isätontun lapio on poikki ja lapsi ei enää jaksa kannatella kelkkaa. Näillä on siis leikitty ahkerasti koko vuosi mutta nyt he saivat taas palata alkuperäiseen hommaansa.

Isossa lyhdyssä on ledivalonauha ja kuusenpalloja, täytyy ottaa siitä lähikuvaa jossain vaiheessa - ainakin mun mielestä se näyttää tosi kivalta!

Sit tarviin vielä kukkia - leikkoamaryllikset vaikuttavat varsin kiinnostavalta vaihtoehdolta.
Ja Tampereella meillä olis sellainen iso lasipullo missä nyt näkyy pieniä kuusia pidettävän...?

Oh, heti kun olen taas tolpillani syöksyn kunnolla sisustamaan!
Joko teillä on joulukoti valmiina?


torstai 3. joulukuuta 2015

Suomen kivoin kylpylä?



Perheemme (toistaiseksi) nuorin jäsen on varsinainen vesipeto. Hän polskisi ja uisi aina vaan jos se suinkin olisi mahdollista. Niinpä lähiseudun uintipaikat ovat tulleet tutuiksi: eniten käydään ihan uimahallissa mutta Mummu vie usein myös Flamingoon ja se on kyllä mahtava paikka se.

Mutta joskus on kiva lähteä vähän kauemmas ja ottaa etäisyyttä arkeen. Kylpyläloma (=viikonloppu) on kaikille kiva: lapselle sitä vettä (hurraa!) ja aikuisille vapaata kokkaamisesta ja ohjelman keksimisestä. Aika monta kylpylää on muutaman vuoden aikana koettu ja yhteen olemme palanneet useamminkin - nimittäin Aulangolle.


Suunnitelmana oli viettää isänpäiväviikonloppu ystävien kanssa täällä. 
Parin tilannemuutoksen takia ajankohta kuitenkin siirtyi ja lopulta suuntasimme Aulangolle vasta marraskuun lopulla, juuri ensilumen satamisen jälkeen. 


Aulangon kylpylässä viehättää useampikin asia:

- etäisyys Helsingistä: tunti ja olet jo perillä
-ympäristö: luonnonpuisto ja Vanajavesi ovat uskomattoman kauniit, talvellakin. 
-rauhallisuus: vaikka viime kerralla väkeä oli enemmän kuin koskaan ei silti ahdistanut. Altaisiin mahtui ja illallisella ei pahemmin tarvinnut odottaa (lasten kanssa matkustavat tietävät miten tärkeä erityisesti viimeksimainittu asia todella on!)
-huoneet: matkallakin on ihanaa majoittua mukavasti ja tilavasti. Me olimme nyt toista kertaa Aulangon Vallila - sviitissä ja kokemus oli kyllä taas ihan huippu - suosittelen.


Kylpylän puoli Aulangolla ei ole suurensuuri mutta hyvinkin riittävä ja ainakin meidän tarpeisiin sieltä löytyy kaikki olennainen. On lastenallas ja lämminvesilaguuni joissa molemmissa metriheikin on hyvä painaa. Aikuisille löytyy kuntouintiallasta, poreallasta ja myös ulkoallas.
Isompia lapsia ilahduttanee vesiliukumäki. Sinne mekin jo kiivettiin mutta vielä ei laskettu alas (paitsi aikuiset :D). Veikkaan että ensi kerralla asiaa ei edes epäröidä.

Saunoja kylpylässä on moneen lähtöön ja allasalueella on myös kahvio/baari.


Jos kesän vierailun jälkeen olisin kirjoittanut tätä olisin antanut Aulangolle yhden ainoan miinuksen - ruuasta. Silloinen buffetillallinen oli pieni pettymys ja varsinkin lastenpöytä aika suppea. Olin tästä vähän huolissani etukäteen erityisesti kun tällä kertaa seurueeseen kuului kaksi kovan luokan kulinaristia, mutta pelko oli turha - tällä kertaa buffetillallinen oli ihan loistava! Sitä markkinoitiin pikkujoulubuffettina ja vähän mietin mahtaako se olla pelkkää jouluruokaa mutta ei: sitäkin oli tarjolla (ja oikein hyvää kuulemma), mutta muu valikoimakin oli aivan mahtavan runsas. 
Lapsille ei tällä kertaa ollut omaa pöytää mutta sekin oli pelkästään positiivinen juttu, seurueemme kaksi lasta pistelivät poskeensa samaa kuin aikuisetkin ja olivat vähintään yhtä tyytyväisiä.

Ja aamiainen oi aamiainen! Need I say more. Tämä ahmatti ei ottanut sieltä kuvan kuvaa - söi vaan.


Kiitos ja kumarrus Rantasipi Aulanko!
Me viihdyimme ja tulemme taatusti taas :)




Postaus toteutettu yhteistyössä Rantasipi Aulangon kanssa.












sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Porkkanakeittoa ja parempaa mieltä


Meillä piti olla pikkuisen toisenlainen viikonloppu kuin mitä tästä nyt sitten tuli.
Mulla käy työviikot vähiin, maha on valtava ja autossa istuminen alkaa olla aika rankkaa - mutta kerran vielä: reissu Tampereelle ja Poriin ja sitten voidaan pysyä kehäkolmosen sisäpuolella vaikka kevääseen.

Mutta sitten: moottoritie, Hämeenlinna ja oksennus. Ja monta. Takapenkillä siis. Ja takapenkin pahoinvoivan matkustajan lisäksi autossa olin vain minä. Loppuillan käänteet on arvattavissa ja voin kertoa että jos moinen ei muutenkaan houkuta niin tehkää samat lapsen kantaminen-pesu-puhdistus-parkkipaikan haku-kotiinkanto hommat irtomahan kanssa - en todellakaan suosittele kenellekään.

Tästä edespäin meidät löytää hyvin todennäköisesti kotoa.

Ja kotona voi kokkailla: pehmeää, paahteista ja ihanaa porkkanakeittoa vaikkapa. Tämän kyseisen sopan ohje on ihan parhaasta keittokirjasta; Elina Innasen Vegaanin Keittiössä. Vegaaneja me ei olla mutta kasvisruokia ei koskaan voi syödä liikaa. Ja väitän että tämä keitto tekee hyvää paitsi fyysisesti niin auttaa ainakin hiukan myöskin pahaan mieleen.


Tein muuten ohjeen mukaan mutta tahinia laitoin puolet vähemmän kuin ohjeessa, meiltä löytyvä on hurjan suolaista! Ja keitto tarjottiin epävegaanisesti raejuuston kanssa. Ai että oli hyvää.




torstai 19. marraskuuta 2015

Viikonloppuna Hämeenlinnaan?


Sain joku aika sitten kutsun mielenkiintoisen kuuloiseen tapahtumaan: Design Paloon Hämeenlinnaan.

Kyseessä on nettisivujen mukaan aivan uudenlainen designmyyntitapahtuma ja ainakin minun uteliaisuuteni heräsi! (Ylipäätään sanat "design" ja "myynti" samassa yhteydessä - ja meitsi pukee jo takkia päälleen :))

Tapahtuma osuu vielä onnellisesti jo aiemmin sovittuun Hämeenlinnan reissuun, joten luulenpa että launtaina suuntaamme palokunnantalolle ennen muita menoja.

Nähdäänkö siis siellä? 

(kuva lainattu Design Palon verkkosivulta)

perjantai 13. marraskuuta 2015

Onni on uusi takki

Viime päivistä voisi näin jälkikäteen todeta että ei oo mennyt ihan nappiin. Ja uskokaa vaan, aika kultaa muistot eli keskiviikkona olisin kertonut tilanteesta aika paljon värikkäämmin sanakääntein.

Nyrjäytin meinaan nilkkani - keskellä päivää, keskellä katua. Eikä ollut edes korkkareita vaan ihan tavalliset lättäkorkoiset saappaat. Et en sitten todellakaan tiedä miten se tapahtui. Lopputulos oli kuitenkin että pyörin tuskissani keskellä Töölöä, mietin miten ihmeessä pystyn ajamaan auton kotiin, miten haen lapsen ja ylipäätään mitä mä nyt teen?? Aloitin päivystyksestä: siellä diagnoosi oli kahden puolen repeytyneet nivelsiteet - lepoa loppuviikko.

Koska en pysty ajamaan autoa ja kilometrin kävely kestää noin tunnin, oli Papan pakko lähteä Tampereelta työreissulta takas Helsinkiin: apuun kuskaamaan lasta päiväkotiin ja käymään kaupassa jne. Ja ihana oli kun tuli! Hän vei aamulla pojan päiväkotiin ja sitten me oltiinkin kahdestaan. Kotona. Asia mitä ei ole tapahtunut ehkä kolmeen vuoteen. Ja oli muuten todella outoa.

Täällä vaan asuu niin työ-orientoitunutta porukkaa että periaatteessa ihanan romanttisen kuuloinen tilanne meni lopulta niin että minä hakkasin kuulosuojaimet päässä omaa tietokonettani, ja Papa joka ei pysty Helsingistä käsin hoitamaan töitään kulki ympyrää kuin häkkiin vangittu pantteri. Tänään hänet oli pakko vapauttaa - nyt kun mullakin alkaa kävely taas sujua.

Viime päivistä ei (onneksi!) ole kuvamateriaalia, siksi iloisempiin aiheisiin: uusi takki!


Sisäkuvien laatu on aikamoinen - opettelen säätämään paremmin. Valo oli kuitenkin hetkittäin aika kaunis, ja kumpparit peittävät nilkkatuen.


Takki on Noom - merkkinen ja Stockmannilta: marraskuun kantistarjous.
Ostin sen koska omat vanhat talvitakit eivät mahtuneet päälle, enkä silti halunnut lähteä vielä lainapeitelinjaan. Tämä takki on niin väljää mallia ettei tarvinnut edes ostaa omaa normikokoa isompaa. Ja sitten kun olen taas oma itseni voi vyötärön kuroa esiin - ihanaa.

Takki oli päällä jo viimeviikonlopun masukuvauksissa, ja nämä kuvat ovatkin sitten laadultaan sata kertaa parempia:


Vaan arvaatteko mitä takissa rakastan eniten?

No huppua:


Siihen kääriytyessä unohtuu vääntyneet nilkat ja muut pienet murheet :D

Ihanaa ja iloista viikonloppua!


sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Meet the bump

Kaivopuisto eilen: jäätävä tuuli, kassillinen rekvisiittaa ja uuteen neulemekkoon puettu raskausviikon 29 masunen. Minä ja kuvaajaksi lupautunut ystävä (miten voin sua koskaan kylliksi kiittää <3)

Esikoisen odotuksesta on noin kolme kuvaa - ja niissäkin kolmessa on jokin ihan muu pääasiassa kuin the bump. Ei niin etten olisi halunnut, rakastin silloista (nykyistä paljon pienempää) habitustani ja olin muutenkin onnesta soikeana. Ja haaveilin kyllä niistä ihan täy-del-li-sis-tä kuvista. Mutta sitten se vaan jotenkin jäi
Suhtautumiseni odotusajan kuviin oli (ja on) myös vähän ristiriitainen: ihailin ystävien otattamia kauniita kuvia mutta jotenkin ajatus siitä että itse menisin ei oikein tuntunut omalta. Että menisi jonkun ventovieraan kuvattavaksi mahoineen - nöööy. Saati että Papa tulisi mukaan ottamaan sellaisia hempeitä masun suukottelukuvia niin totaalinen nöööy - siinä kohtaa ajattelin että se ei siis todellakaan ole yhtään meitä.

Eikä me sitten sellaisia otettukaan. Otettiin kyllä monenlaisia, sekä sisällä että ulkona mutta päällimmäinen fiilis on että nämä seuraavat on eniten mua ja meitä. Vähemmän pinkeää nahkaa, enemmän hyvää fiilistä!


Rakastan näitä ilmapallokuvia :)


...ja näissä junakuvissa on myös mielestäni aivan ihana tunnelma.


Silti ehdoton suosikkini harmaassa mekossa otetuista kuvista on tämä:



Kiitos kiitos kiitos rakas L!
Näistä (ja myös eilisestä kuvauspäivästä :)) jää niin hyvät muistot <3

Ja niitä muita sisällä otettuja kuvia julkaisen myöhemmin - ihania nekin.

Poweria alkavaan viikkoon - ei anneta kaamoksen nujertaa!







tiistai 3. marraskuuta 2015

Vähän erilainen maanantai



Ei-ihan-perus- maanantai eilen:


- ja tämä siis meillä kotona


Ah miten haluaisin jo kertoa kaiken!!

Niin mahtavaa ja niin kivaa.

Kertomisen aika tulee vielä (toivottavasti pian!) - siihen saakka kuplia, korkoja ja iloisia ihmisiä - aika kiva tapa aloittaa viikko :D

Upeaa viikkoa sinnekin!