tiistai 30. joulukuuta 2014

Melkein kuin normipäivä

Huomenna on mun hoitovapaan viimeinen päivä. Se tulee olemaan ihan erityinen päivä, jo nyt vaikka senkin takia että vuosi vaihtuu. Mutta millainen oli normipäivä hoitovapaalla? En koskaan kuvannut yhtä kokonaista päivää aamusta iltaan, mutta vuoden varrelta kertyneistä kuvista saa kasattua aika hyvän normipäivän. Se olis voinut olla vaikka tällainen:


Heräämme ennen aurinkoa melko tarkkaan kello seitsemän. Herätyskelloa en ole tarvinnut kahteen vuoteen.


Aamupalaksi tehdään smoothie, poika valmistaa sen kuulosuojaimet päässään (hän itse haluaa). Äiti juo lisäksi kahvia, poika syö ruisleipää.

Aamuisin jotenkin kaikki kestää tosi kauan - ulos ovesta päästään aikaisintaan yhdeksältä.

Kuva: Kristiina/Unkarinsyreeni
Kuva: Kristiina/Unkarinsyreeni
Meillä on ollut aika vakiintuneet ajat milloin mitäkin tehdään: (kenelläpä lapsiperheellä ei) - aamutreffit ovat heti yhdeksän-kymmenen maissa. Silloin tavataan ystäviä, retkeillään, käydään liikkumassa tai mitä nyt ikinä keksitäänkin. Pari viikkoa sitten oltiin Kristiinan ja Markuksen kanssa Tuomaanmarkkinoilla ja karusellissa.



Lounaaksi tullaan useimmiten kotiin.
Ja lounaaksi meillä on useimmiten jotain keittoa, niinkuin kaikki lounasaikaan meillä vierailleet hyvin tietävät :D

Lounaan jälkeen on päiväunien aika. Poika nukkuu useimmiten vaunuissa parvekkeella.

Sillä aikaa minä:

...noin niinkun alkuun. Ja sit aina on jotain ekstraa. 

Ja kun joskus jollekulle sanon että ei mulla oikeen ole aikaa (esimerkiksi katsoa telkkaria/lukea kirjoja/soitella ihmisille) niin usein vastataan että nukkuuhan ne lapset päiväunet! 
No joo - mutta :D

Päikkäreiden jälkeen me joko leikitään sisällä

...tai tavataan taas kavereita ja viimeistään ruuan jälkeen mennään taas ulos.


Iltahommat alkavat seitsemän-kahdeksan aikaan riippuen (äidin) väsymystilasta kylvyllä, iltapalalla ja iltalukemisella

... ja päättyvät yleensä kahdeksan-yhdeksän aikaan petiin.
Useimmiten pyrin vielä pojan nukahtamisen jälkeen tekemään jotain, mutta joskus sitä jää sille tielleen.

Ja miksikäs ei.

Kuva: Tiina Palmu







5 kommenttia:

  1. Heh, kuulostaa ihan meidän päivältä ja rytmiltä! :D Välillä ärsyttää, että yllättävän moni nukkuu johonkin kymmeneen ja olisi valmis treffeille kun meillä mennään jo päikkäreille! Teitä olisi siis voinut pyytää aamutreffeille. :) ihanaa uutta vuotta, toivottasti nähdään ensi vuonnakin vaikka varmasti sulla pitää kiirusta. Ja tsemppiä töihin! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Katja! Ja ehdottomasti nähdään, ei niin kiire saa koskaan olla <3 Upeaa uudenvuoden juhlintaa ja Onnea Onnea vuodelle 2015!!

      Poista
  2. Onnellisia hetkiä ja suuria seikkailuja tulevalle vuodelle ihanainen! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Noora <3 Samoin sulle upeaa uutta vuotta!!

      Poista
  3. Taas kerran upeaa kirjoitusta ja hienoja kuvia!
    On ilo lukea blogiasi. Sinä ja poikasi tulette ikään kuin lähemmäs Turkua.
    Odotan aina ilolla, kun avaan Google+:an ja katson, onko Rööperin Rouva
    päivittänyt blogiaan.

    - Turun Pappa

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!