sunnuntai 31. elokuuta 2014

"Kun on kato omakin elämä"

Vähän aikaa sitten törmäsin siihen kuin kiviseinään. 
Kirpaisi kovasti hetken, mutta pitkään sen jälkeenkin (edelleen) mietin asiaa paljon.
Kiviseinän nimi oli haluttomuus auttaa. Haluttomuus antaa omasta ajastaan toiselle, syynä se että "on kato omakin elämä".


Olenhan minä nyt ennenkin vastaavaan törmännyt. 
Ihmistä joka haluaa auttaa muita pidetään helposti naiivina: 
"Et sä nyt kuitenkaan voi maailman kaikkia kettuja pelastaa" kun ei kuuna päivänä pukisi turkkia ylleen. 
Tai "Ei kuule ole aikaa/rahaa auttaa muita, kyllä ne itselle kaikki menee".
Intian lasten auttajaa syytetään messiaskompleksista, Lastensairaala-keräykseen osallistuvalle tuhahdellaan. Naapurin rollaattorimummua vältellään ettei vaan tarvitsisi auttaa.

Mikä se on mikä auttavaisuuden tappoi, kyynisyyskö?

Oman mielenterveyteni takia minun on helpompi ajatella että jotkut vaan eivät osaa auttaa.
Jos on lusikalla saanut ei voi kauhalla ammentaa. Jos ei koskaan ole kokenut miltä tuntuu kun itseä pyyteettömästi autetaan tai ilahdutetaan ei kai voi osata auttaa muitakaan.


Minä olen onnekseni kasvanut ilahduttamisen ilmapiirissä. Minun perheessäni ostetaan pitkältä matkalta kotiutuvalle aamupalatarpeet jääkaappiin, ehkä siivotaankin. Meillä voidaan lähettää "Tykkään susta!" kortteja ihan ilman syytä ts. merkkipäivää, ihan vaan siksi että se ilahduttaa kortin saajaa. Ja meillä voidaan halata ihan vaan siksi että tykkää toisesta, ja ennenkaikkea toisille annetaan aikaa.

Äitini kaltaista toisten huomioijaa ja ilahduttajaa on tänä päivänä vaikea löytää.

Tai ehkei sittenkään.
Sattuipa nimittäin viime viikolla toisenlainenkin (tällä kertaa mukava) episodi:
myrsky oli katkonut meidän leikkipuiston tammen oksia, ja ne olivat lehtineen tammenterhoineen kaikkineen putoilleet maahan. Poika keräili niitä, mutta sen sijaan että olisi pitänyt ne itsellään hän antoi niitä aina lähimmälle lapselle joka ehkä hieman hämmästyi mutta myös taatusti ilahtui. Annettuaan oksan poika nauroi ja taputti itselleen ja haki taas uuden oksan - ja vei seuraavalle.
 Mikä puhtaista puhtain antamisen ilo!


Pidä rakas aina toi.
Älä koskaan kyynisty.
Vaikka et kaikkia maailman ihmisiä voisikaan pelastaa niin jonkun ihmisen koko maailman voit,
ja se olisi maailman hienoin juttu se.

Antakaa tekin aikaanne, se on arvokkainta mitä meillä ihmisillä on. Huomenna on Suomen Random act of kindness-päivä - erityisen hyvä päivä ilahduttaa ja huomioida kanssatallustajaa.


Tämän postauksen kuvat ovat aamuiselta brunssilta, jolloin minulle aikaansa antoi ihana blogiystävä Amanda. Tapasimme ensi kertaa kahdestaan, ja voi että oli mukavaa! Ihana seura ja mainio ruoka tekivät hyvän mielen mikä varmasti kantaa vielä pitkän aikaa, kiitos siis sulle murunen <3

Samaan aikaan toisaalla

Sillä aikaa kun me eilen pidettiin Pauliinan kanssa kirpputoria Helsingissä...


...vietti poika aikaa Mummun ja mummun ystävän kanssa maalla


Ilmeestä näkee että ikävä ei ilmeisesti ole ollut, nämä kuvat ovat sieltä tulleita tekstiviestejä. 
Kiitos niin paljon, taisi olla pojalla kesän paras viikonloppu!

Samaan aikaan Helsingin kodissa Papa teki remontin loppuhuipennusta öljypohjaisine maaleineen - siksi me emme voineet pojan kanssa olla siellä.

Näinollen ajoin torstaina Helsingistä Tampereelle, 
perjantaina Tampereelta maalle ja takaisin,
lauantaina Tampereelta Helsinkiin ja takaisin
ja tänään sunnuntaina ajan Tampereelta maalle ja takaisin.
Ja huomenna Helsinkiin.

Valtaisa kiitos kaikille teille ketkä olitte osallisina viikonlopun kuvioissa!! 
Taas nähtiin että yksin ei olis pystynyt.

Terveisin eräs auton penkin muotoiseksi muovautunut, mutta kaappeja ainakin jonkin verran tyhjäksi myynyt väsynyt mutta iloinen Saara :)

perjantai 29. elokuuta 2014

Tiedän mitä teen tänä syksynä

Mä en ole yhtään syksyihminen.
Rakastan rakastan rakastan kesää,
ja mulle syksy on yhtä kuin kesästä luopumisen tuska.  Ja joo, voihan niitä olla kauniita kuulaita syyspäiviä mutta kamoon oikeesti: aika harvassa ne ovat. Yleensä se on sitä samaa harmaata vesi/räntä tihkua/sadetta lokakuusta maaliskuuhun. Hyi.
Ehkä vastareaktiona harmauteen alan syksyisin aina puuhata ihan vimmalla.
Työn suhteen on miljoona ideaa (paitsi nyt kun olen vielä hoitovapaalla) ja harrastukset oi harrastukset!
Mä olen just se tyyppi joka alkaa opiskelemaan ihan-mitä-tahansa kieltä ja ilmoittautuu "voimajoogaa aloittelijoille"-kurssille. (Been there, done that!)
Ja tänäkin vuonna on kaikkea ihanaa:

Maanantaisin on (olis) MLL:n perhekerho.
Ihanaa tietää että on paikka mihin mennä jos vaikka sataa ja kotona seinät uhkaavat kaatua päälle.

Tiistaina on tennis!
Olen aina halunnut pelata tennistä, ja tänä kesänä viimeinkin sen toteutin!
 Kävin alkeiskurssin, ja nyt käyn tiistaisin valmennuksessa. Se kuulostaa vakavammalta kuin mitä on, tunneilla on hurjan kivaa.
Ainoa "huono" puoli siellä on että olen ryhmäni kaikkein huonoin vähiten pelannut, ja sekö jos mikä on kova paikka tällaiselle aika kilpailuhenkiselle ihmiselle. Lohdutan itseäni sillä että kaikki ovat joskus aloittaneet, mutta kyllä se mua vaan syö - rotan lailla. 
Mutta ainakin motivaatio oppia on korkea, ja on se treenaaminen vaan niin kivaa!

Ensi viikon torstaina alkaa pojan liikuntakerho - tai temppukoulu, niinkuin me sitä kutsutaan.
Syksyn ohjelmassa oli mm pallopelejä, temppurataa, liikuntaa musiikin tahdissa jne, eli kuulostaa ainakin lupaavalta! Kerron siitä lisää kun eka tunti on käyty.

Tuleville viikonlopuille kaavailen toista haaveharrastustani - seinäkiipeilyä

Olen käynyt (kiipeilyguru)ystävieni kanssa muutaman kerran kokeilemassa, ja vitsit että se on kivaa! 
Lähiviikkojen suunnitelmissa on kurssi millä opin perustaidot ja saan varmistusluvan. Sen jälkeen lyöttäydyn guruystävien seuraan (ja olen taas porukan huonoin!) ja käyn kiiveskelemässä sunnuntaisin - jeeeee!

Ja niin, siinäpä tämän syksyn uudet harrastukset.
Näiden lisäksi vanhat "perusharrastukset" pysyvät toki edelleen mukana, eli salilla käydään pari kertaa viikossa ja juoksuakin yritän ympätä sinne missä tilaa on. Ja uinnin - uimassa olis tarkoitus käydä kerran viikossa. Niin ja sit muutamina iltoina mä kirjoitan yhtä blogia ;D

Eli pitkäksi ei aika tule tänäkään syksynä, mutta saisiko silti toivoa aurinkoista ja lämmintä säätä vielä pitkään?

Erityisesti toivon aurinkoista ja lämmintä säätä huomiselle.
Huomenna meillä on se kirppis, minne ajan Tampereelta aamukuudelta...
Se miksi olen Tampereella on pidempi juttu, siitä lisää myöhemmin.
Mut toivottavasti sää ja myynnit suosivat huomenna, ja olis kiva nähdä suakin siellä paikan päällä - tervetuloa siis!!!








maanantai 25. elokuuta 2014

Save the date: 30.8.!

Tulevana lauantaina on siivouspäivä!
Ja siivouspäivän paras kirppispöytä löytyy tietenkin Punavuoresta :)

Minä ja ystäväni Pulina S kärräämme rakkaat mutta tarpeettomat vaatteemme ja tavaramme Tehtaanpuistoon, ihan Laivurin- ja Sepänkadun kulmaan. 

Tulkaa tulkaa tulkaa!!! 

Myyntipöydistä löytyy ihania naistenvaatteita, esimerkiksi upeita mekkoja


...kauniita hamosia


...monenlaisia toppeja


...pehmeitä ja lämpimiä neuleita


...ja takkeja syksyyn ja talveen


Lisäksi omista tavaroistani löytyy mm laukkuja


ja pipoja ja kenkiä - naisten ja lasten


Lastenvaatteita, -leluja ja -tarvikkeita on aika paljon, kaikki tosi hyväkuntoisia mutta meillä tarpeettomia. Lastenvaatteet ovat kokoa 56-86 ja merkeistä löytyy mm. Marimekkoa, Molokids:ia ja Polarn o. Pyret:ia.


Nämä kuvat ovat siis vain pintaraapaisua, tavaraa on paljon.

 Tervetuloa siis tekemään omat löytösi ja toki muutenvaan rupattelemaan!
Siellä me päivystetään klo 9-15 :) 

Tsekkaa myös meidän facebook-sivut, pyritään lisäilemään sinne lisää kuvia myytävistä tuotteista tässä viikon mittaan.

Ulkokirppiksellämme on luonnollisesti säävaraus, mutta aurinkoa lupailee (ainakin vielä) joten toivottavasti nähdään Tehtaanpuistossa!

perjantai 22. elokuuta 2014

Casual Friday


Löysin kirppistavaroita lajitellessani vanhan vaaleanpuna-harmaa -sävyisen huivin,
just sen värisen että se hihkuu halusta päästä farkkutakin kaveriksi.

Ja kun sen puki farkkutakin ja ruusumekon kanssa niin lopputulos oli pikkuisen boheemi, ihanan mukava ja juuri sopivan lämmin tähän sateiseen perjantaihin, mikä vietettiin puistoillen ja rakkaan ystävän luona kyläillen.


Jo vaaleanpunaiset sävytkin tekivät iloiseksi ja onnelliseksi, mutta niin teki myös tämän päivän seura!

En tiedä L olenko sitä koskaan sanonut ääneen, mutta teillä on aina jotenkin tosi hyvä fiilis.
Näkyyhän se pojastakin: hän kirmaa jo parkkipaikalta oikealle ovelle ja on aina kuin kotonaan. Niin minäkin :)


Suurimmat kiitokset siis ihanasta päivästä ja suklaasta :)


...ja myös näistä kuvista rakas L <3

Mekko: H&M
Farkkutakki: Only
Laukku: Michael Kors
Kengät: Converse


torstai 21. elokuuta 2014

Pala palalta, huone huoneelta: lastenhuone

Sisustussuunnitteluprojekti goes lastenhuone!
Taas.
Johan sitä on täällä blogissakin pyöritelty kerran jos toisenkin :D

Kolmas kerta toden sanoo, lastenhuoneen plääni on tässä:



... ja tältä se näyttää nyt:


Täällähän ei siis asu vielä kukaan, paitsi satunnainen vieras.

Pojan pinnasänky on meidän makuuhuoneessa, eikä hänellä ole mikään kiire sieltä pois. Eikä meilläkään. Lelut taasen ovat suloisessa sekasotkussa olohuoneessa, lastenhuoneessa niitä on vain nimeksi. Huomatkaa kuitenkin alemman kuvan petauspatja-lelukaari-muumimatto -touhupaikkaviritys!

Kaikesta huolimatta haluan sisustaa huoneen pojan omaksi huoneeksi jo nyt: uskon että siirtymä sinne tapahtuu vähitellen, eikä ainakaan haittaa että huone on laitettu valmiiksi ihan häntä ajatellen.
(Plus lastenhuoneen sisustussuunnittelu on ylivoimaisesti kivointa!!)
Kunnianhimoinen tavoitteeni onkin saada edes tämä yksi huone kokonaan valmiiksi ennen pojan 2v synttäreitä - siihen on kaksi kuukautta aikaa.

Aion vaihtaa sängyn. Hemnes on vierasvuoteena ihan tosi hyvä, mutta ei se oikein mikään lastensänky ole. Uusi lastensänky löytyy niinikään Ikeasta:

(kuva lainattu ikea.fi)
Sängyn taakse tulee tapetti! Se on aika hurja idea tullessaan minulta, en ymmärrä tapettien päälle ollenkaan. Mutta lastenhuoneeseen se sopii, se toisi väriä, iloa ja tunnelmaa - vaan mikä tapetti??


Tällä hetkellä sydämeni sykkii aika vahvasti tuolle photowallin eläinkartalle, harmi kun kuva ei ole ihan tarkka. Siinä on kuitenkin eläimiä kartalla maittain ja maanosittain, ihanat värit ja miten monta tarinaa siitä saisikaan! Ihan täydellinen sängyn taakse, ennen unia ihmeteltäväksi.

Poika on tullut piirustusikään ja tarvitsee oman pöydän ja pikku tuolit. Alunperin mietin Artekin lastenpöytää ja tuoleja, mutta koska niiden käyttöaika tulisi olemaan niin lyhyt ja jälleensijoituspaikka täysi kysymysmerkki, niin päädyin budjettivaihtoehtoon ja tittididii - Ikeaan! 
(Unelmamatto on Hayn).

(Matto alhaalla vasemmalla Hay/Stockmann, tuolit ja pöytä Ikea)

Mustia String-hyllyjä meillä jo onkin kaksi kappaletta, tarvis vain laittaa ne seinään...


...sitten lelut ja kirjat paikoilleen, sänkyyn kivat lakanat ja päiväpeitto ja kivoja koristetyynyjä meillä jo onkin.

Lastenhuoneesta tulee ihana. 
Valmiin version esittelen vielä tänä syksynä, promise! :)




sunnuntai 17. elokuuta 2014

Hyvää vuosipäivää mulle!

Tasan vuosi sitten kirjoitin Tampereella Papan koneella ensimmäisen blogipostaukseni.
Luetutin sen hänellä pariinkin kertaan ja hoin vaan että "voiks tän julkaista, voiks tän julkaista??" "Mieti jos joku lukee tän!?!"

Ja siitä se sitten lähti.

Ensimmäiset kuukaudet kirjoitin enemmän kuin kuvasin, ja jos kuvasin niin kuvasin kännykällä - urpo.
Ensimmäiset hyvät kuvat blogiin ilmestyivät loka-marraskuussa, varmaan kyllä tsäkällä koska luin kameran manuaalin vasta tammikuussa.


Blogin pitäminen on todellakin ollut niin paljon palkitsevampaa kuin koskaan olisin voinut edes kuvitella!

Ensinnäkin tästä on tullut hyvin rakas harrastus. Ne illat joina kirjoitan ovat sitä mun "ominta" aikaa, saan tehdä ihan omaa juttuani mistä vieläpä jää mitä arvokkain muistojälki.
Alunalkaenkin halusin päiväkirjan: paikan minne palata kuukausien tai (niinkuin nyt) vuodenkin kuluttua. Ja vitsit kun joskus vielä niitä vuosia on kulunut monta! 
(Ja se pieni myötähäpeä kuvia katsellessa ja juttuja lukiessa kertoo vain että kehitystä ON tapahtunut, eiks vaan).

Se mikä eniten ja iloisimmin on bloggaamisessa yllättänyt on tämä vuorovaikutuksen määrä.
Olen tutustunut uusiin ja ihaniin ihmisiin, joihin ilman blogia en ehkä olisi törmännyt koskaan.
Joidenkin vanhojen ystävien kanssa taas ollaan kuvattu yhdessä blogikuvia, tai tehty kaikenlaista ihan mahtavaa mitä ilman blogia ei ehkä olisi tullut tehtyäkään.
Näistä jutuista mä olen niin niin kiitollinen!

Ja te rakkaat lukijat ja teidän kommenttinne, teistä vasta iloinen olenkin :)
Koska se on se ero (ainakin tämän) blogin ja päiväkirjan välillä: ilman lukijoita Rööperin Rouva olisi vain päiväkirja, ja jos sitä olisin halunnut en koskaan olisi julkaissut sitä ensimmäistäkään  tekstiä.

Kiitos siis!
Tämä oli hyvä vuosi :)

Tästä kuvasta photocreditsit Pulinalle, kiitos <3

perjantai 15. elokuuta 2014

Takaisin ...mihin?

Nii-i.
Taas on se aika vuodesta kun lomat loppuu ja koulut ja työt alkaa. 
Joillakin. Useimmilla. Melkein kaikilla.


Mä olen aina tykännyt ihan hirveästi elokuusta ja sen tuomasta uuden alun tunteesta.

Kun olin koulussa niin elokuussa ostettiin aina uusi reppu ja penaali, joita sitten intoa puhkuen järjestelin.
Opiskeluaikana elokuu oli suurien haaveiden aikaa: miten monta opintoviikkoa mä ensi vuonna suoritankaan! 
Työelämässä elokuussa kokousteltiin ja suunniteltiin tulevaa vuotta, innosta puhkuen ja kesän energiaa täynnä.


Tänä vuonna tilanne on erilainen.
Tänä vuonna minä jään viettämään viimeistä syksyä kotona ennen vuodenvaihteessa koittavaa töihinpaluuta.

Älkää käsittäkö väärin - musta on ihanaa mennä töihin.
Olen onnekas siinä(kin) että mua odottaa hoitovapaan jälkeen työ ja työpaikka joista ihan todella pidän.


Mutta: 
Mä olen ollut nyt 1 vuoden, 10 kuukautta ja kaksi viikkoa kotona,
 ja se on todella pitkä aika.
Siihen verrattuna tulevat 4 kuukautta ja 2 viikkoa tuntuvat tosi lyhyiltä.

Mielessäni teenkin jo paluuta työelämään.
Mietin miten kivaa sen varmasti taas onkaan (innosta puhkuen!),
mutta samalla mietin lapsen päiväkotiin menoa ja pitkiä päiviä.
Mahdollista lastenhoitajan hankkimista,
 ja sitä miten erilaista elämä tuleekaan olemaan sitten töihinpaluun jälkeen.


Mutta se kesän jälkeen takaisin paluu -
se on tänä syksynä kuitenkin kotiin.
Nyt me ollaan täällä, Helsingissä, omassa kodissa <3 <3
Voidaan vielä nukkua pitkään (haha!) eikä ole pakko lähteä minnekään, paitsi ehkä puistoon.


Tai korttelifestareille!

Tämän postauksen kuvat ovat eilisiltä Rööperifesteiltä, minne tietenkin (jo nimenkin velvoittamana) mentiin.


Tästä syksystä tulee paras ikinä.

keskiviikko 13. elokuuta 2014

Kesäillan photoshoot ja illallisasu

Viime keskiviikkona tapahtui paljon kaikkea kivaa.

Oli muuan illallinen
ja sitä ennen tapasin Kristiinan Vanhassa Kirkkopuistossa ajatuksena ottaa vähän asukuvia.
Mullehan jo se että joku muu ottaa asukuvat on jotain spesiaalia, ja se että joku kuka homman osaa oikein tarjoutuu kuvat ottamaan on jo suoranaista luksusta! 


No se asu: oman kaapin kätköistä löydettyä. Nykyään on aika harvakseltaan sellaisia tilaisuuksia mihin oikein joutuisin miettimään mitä pukisin, siksipä olikin ihan mahtavaa kaivella kaappia ja löytää sieltä kaikenlaista minkä olemassaoloa en muistanutkaan, kuten vaikka  

kengät: Liettuasta työmatkalla muutama vuosi sitten ostetut, ihanat kiilakorkokengät joilla on hyvä kävellä. Jee!

Muu asu koostui paljonkin käytetyistä osasista, nyt vain vähän erilaisena kombona:

Shortsit Vila
toppi Zara
laukku Marc Jacobs
kaulakoru Indiska


Ja näiden kuvien räpsimisen jälkeen suunnattiin Ivana Helsingin myymälään tsekkaamaan Natsume Miyashitan näyttely ja hypistelemään muutamia mekkoja. Yksi niistä jäi huutelemaan nimeäni, uskaltaiskohan käydä katsomassa vieläkö se siellä on...?

Miljoonat kiitokset Kristiinalle kuvista ja alkuillan seurasta, puspus!




maanantai 11. elokuuta 2014

Illallinen Helsingin yllä

Viime keskiviikkona eräs haaveeni toteutui. Pääsin luksusluokan illalliselle varsin ainutlaatuiseen paikkaan: 50 metrin korkeuteen Helsingin kattojen ylle!


Ilta oli jatkumoa veljeni kesäkuisille valmistujaisjuhlille, ja tämä taivaallinen illallinen oli hänen valmistujaislahjansa. Lahjakortti oli kahden hengen illalliselle, ja voi miten älyttömän iloinen ja onnellinen olinkaan kun hän pyysi aveciksi ...minut!

"Lievää" jännitystä ennen meidän vuoroa. Se tosin haihtui saman tien kun päästiin paikoillemme, kiitos ammattitaitoisen ja erittäin mukavan henkilökunnan!

Mikä ilta! Jo loungessa tuli selväksi että tämä juttu on mietitty ja hoidettu viimeisen päälle.
Mikäs siinä omaa vuoroa oli odotellessa samppanjalasi kädessä, ja onneksi paljon rennommassa seurassa kuin mitä itse vielä tuolloin olin.



Pöytä on katettu! Ja kohta se nostetaan taivaalle.


Meidän illallisemme kokkina toimi loistava Tero Mäntykangas. 
Enpä muista koska viimeksi olisin syönyt niin hyvää ruokaa! Annokset olivat upeat, ja raaka-aineet Tero oli tuonut tullessaan pohjoisesta: oli kuningasrapua ja riekkoa, muun muassa. 
En ole kummoinen ruokakriitikko enkä ole (kai) koskaan ennen riekkoa syönyt, mutta se oli jotain niin niin hyvää... Vieläkin sitä vesi kielellä muistelen. Samaa mieltä tuntui olevan muukin pöytäseurue, ruoka sai jo paikan päällä kehuja ja myöhemmin huomasin instagramissa monen sitä sielläkin hehkuttavan.

Huippukokki ja livemusaa taivaalla - erittäin jees :)

Ja ne maisemat - vau! Ylhäältä Helsinki näytti yllättävän suurelta (ja keskusta kovin julkisivuremonttihuputetulta).
Meidän koti näkyy!!

Ja kun ilta hiljalleen pimeni, ei se näkymiä ainakaan huonontanut.


Illan edetessä (melkein) kaikki jännitys häipyi, ja sitä vaan nautti ja toivoi ettei ilta loppuisi koskaan.



Ehdottomasti yksi elämäni hienoimpia iltoja ja kokemuksia!


...ja ensi vuonna uudestaan, se sovittiin jo ;)