maanantai 30. kesäkuuta 2014

Viime viikon miinukset ja pari pientä plussaa

Ohhoh, eipä ole näin pitkää väliä ollut postausten välillä mies naismuistiin. Ei ole huvittanut sitten yhtään, noin asiaa mitenkään kaunistelematta :D 

Viime viikko oli jotenkin ihan kamalan raskas, vaikkei siinä nyt ollut oikeastaan mitään ihmeellistä. Tai oli, meille kävi yksi todella ikävä juttu mutta sekin vasta loppuviikosta ja sekin oli kuitenkin ihan vaan maallista. Toisaalta tuntui ettei viime viikolla myöskään tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista: syötiinpä vaan riisipuuroa ja sosekeittoja ja luettiin kirjoja peiton alla - oli nii-iin kylmä!
Ja sitten keksin että sehän se on se syy miksi mua ei huvita mikään ja kaikki tuntuu ihan hemmetin raskaalta - tää kesä ja nää kelit vaan todellakin ovat ihan p-stä.

Mun kesäsuunnitelmat olivat siis niin toisenlaiset kuin nämä viime viikon harvat kuvat:


Sosekeittoa siis kamoon! Kesällä syödään tomaatti-mozzarellasalaattia ja mansikkaista britakakkua. Jos on pakko syödä keittoa niin olis sitten edes gazpacho. Ja sitten vielä sitä riisipuuroa, ihan kuin jo taipuisi syksyyn.
 Ruuista pitkä -


Mä olin viime viikolla tenniskurssilla. Se oli oikeesti tosi kivaa, mut ei senkään suhteen kaikki mennyt ihan niinkuin Strömsössä. Eikä se ollut tuolla takana näkyvällä kentällä. Mutta keli oli kutakuinkin samanlainen. Noi pojan sadevarusteet on kyllä hyvät, siitä +. Samoin tenniskurssista +. Kelistä - - ja -


Käytiin kolmen rakkaan pojan kanssa puistoilemassa! (yksi oma, kaksi kavereiden)
Iso +, ja pari sydäntä <3 <3



Lauantai oli koko viikon ainoa aurinkoinen päivä: +++
Käytiin Ursulassa kahdesti - ensin perheen kesken ja iltapäivällä ystävän kanssa. Toisella kerralla mä sain kuohuviiniä - siitä erityis +

Eli oli siinä viikossa aika montakin hyvää asiaa, ja vielä enemmän niitä hyviä mistä ei ole kuvia.
Ihanat ystävät tuovat aurinkoa sadepäiviinkin ja kodin sisustuksen suunnittelu on hyvällä mallilla, siitä pikapuoliin lisää.

Tällä viikolla otetaan kuitenkin etäisyyttä sisustushommiin ja "mökkeillään" Tampereella.
Aion tehdä britakakkua ja mennä piknikille, uimaankin pitäis kyllä mennä ihan vaan siks että on kesä - olkoonkin sitten vesi + 15°C.

Et anna tulla vaan kylmä kesä, ei me niin vähällä antauduta! Se on sinä joka taivut, emme me!

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Aina vaan liikaa

Ei montaa asiaa olekaan mitä vihaisin niin paljon kuin turhaa kamaa. Pursuavat kaapit ja varastot ärsyttävät ja entäs se vaatekaappi missä on ihan liikaa kaikkea, muttei kuitenkaan mitään päällepantavaa?
Täällä uudessa kodissa on muuten vielä niin väljää ja avaraa, että kontrasti täyteen ahdettuihin kaappeihin on karmea - sille on pakko tehdä jotain ja heti.

"Bubbling under" on ehkä myös syvempi ajatus kuluttamisen järkevöittämisestä ja kaipauksesta minimalistisempaan elämään. Haaveilen siitä että mulla olisi vain tarpeellista tavaraa ja nekin sellaisia mitä ihan todella rakastan. Osin tästä syystä meillä onkin vielä niin avaraa. En halua ostaa mitään vain siksi että "sohva pitää olla" tai "nyt tohon tarvitaan joku lipasto". Ei pidä eikä tarvitse, ne ostetaan vasta sitten kun juuri se oikea löytyy.
Samaa toivoisin osaavani soveltaa vaatteisiin. Kävin täällä läpi vaatevarastoja ja sen seurauksena kirjoitin taas muutaman muistiinpanon itselleni. Niistä tärkein - osta vähemmän, myy/anna pois enemmän.

Muistan joskus aikanaan lukeneeni 100 vaatteen vaatekaapista, muistaako joku muu? En valitettavasti löydä googlailemalla mistä tarkemmin oli kysymys, mutta hämärästi muistelen että 100 vaatekappaleen (poislukien alusvaatteet ja sukat) garderobilla voisi loistavasti tulla toimeen (no tietty) ja lisäksi pukeutua kivasti ja hyvin. Kun vaatteet ovat oikein valittuja, laadukkaita ja rakkaita niin varmaan niin olisikin - hitsi että mua kiinnostaisi tämä enemmän.

Toinen kiinnostava "100 - asia" löytyi vahingossa googlaillessa - tämänkin vielä varmasti toteutan:
Kyseessä on haaste: 100 tavaraa vähemmän - viikonlopussa. Alkuperäinen haaste löytyy täältä, Minimalismin Ilo -nimisestä blogista. Pois vaan kaikki turha, kierrätykseen ja enemmän tarvitseville!

Koska jotain tavaraa kuitenkin aina on (ja meillä edelleen ihan liikaa), haluan ainakin että ne ovat järjestyksessä ja että löydän tarvitsemani heti. Siksipä me käytiin tänään ostamassa koreja ja säilytyslaatikoita Kodin ykkösestä. Ruoholahdessa oli muuten hyvät alet (tavaratalo siellä ilmeisesti lopetetaan?), eli jos nyt todellakin tarvitset jotain niin sinne kipin kapin!

Mä tarvitsin niiden säilytyskorien lisäksi tyynynpäällisen:

Tänään on päässäni pyörinyt myös Uppo-Nallen erittäin hyvä teemaan sopiva runo:

"Ihmiset tahtovat kaikenlaista,
vieraita tavaroita vieraista maista.
Pian ovat kaapit täynnä kamaa,
elämä kuitenkin yhtä ja samaa.
Iloon ei tarpeen tavaraa hankkia.
Onneen ei tarvita edes pankkia."

Uppo-Nalle (Elina Karjalainen)

Mites siellä? Onko muita keitä tavaranpaljous ahdistaa vai oletko enemmän "more is more" - ihmisiä?





lauantai 21. kesäkuuta 2014

Sisustusprojekti alkaa

No niin, tästä se (taas) lähtee:
Urakka nimeltä sisustusprojekti.

Viimeisten päivien aikana olen selannut pinterestiä, lukenut sisustuslehtiä, surffaillut ja googlaillut.
Kotona on mitattu ja mallailtu, keskusteltu ja haaveiltu.

Ja mulla on nyt tosi hyvä fiilis tästä hommasta, meidän kodista tulee niin niin ihana!

Projekti lähtee etenemään aikalailla nyt, ja tänne blogiin aion myös jakaa suunnitelmiani huone kerrallaan. Toivon että se selkiyttää myös omaa ajatusta kun suunnitelmat tekee toisillekin avautuvaan muotoon.

Ai juu ja Hyvää Juhannusta!
Meillä meni ehkä vähän ohi koko homma. Olipahan meinaan surkein juhannussää koko mun elinaikana, ja kaupungissa kotosalla kun oltiin niin ne vähäisetkin suunnitelmat kirjaimellisesti vesittyivät. 

Juhannuksen parasta antia oli kuitenkin:

1. piknik leikkihuoneessa

2. pari kertaa näyttäytynyt aurinko

Onneksi kesää on vielä edessä enemmän kuin on takana, uskon vahvasti että ne helteet vielä tulevat - pakkohan niiden on???

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Nyhtöpossu-varhaiskaalikääryleet

Kaverit instagramissa ja facebookissa eivät voineet eilen välttyä tiedolta että meillä kokkailtiin nyhtöpossua - ekaa kertaa. 
En edelleenkään ole (todellakaan) mikään intohimoinen kokki, ja liharuuat ovat sitä mun vähiten omaa aluetta, olinhan kasvissyöjä tosi pitkään ja nykyäänkin syön mieluiten kasviksia.

No miksi ihmeessä sitten nyhtöpossua? 
Rehellisesti sanottuna mulla on ollut vähän huono omatunto Papan suhteen. Teen nimittäin tosi mielelläni ystävilleni ruokaa, niinkuin nyt esimerkiksi viime perjantaina, mutta omalle väelle kokkailu menee kyllä aina saman ja helpoimman kaavan mukaan. Kuitenkin olen vahvasti sitä mieltä että kyllä niitä kaikkein läheisimpiä pitäisi huomioida erityisesti, ja he ovat kyllä herkkunsa ansainneet. Niinpä aloitin hyväntekemisen jo perjantaina ja grillailin ribsejä: ruoka josta Papa aina puhuu mutta mitä meillä ei koskaan ole. Paitsi nyt oli.
Ja eilen sitten hän alkoi haaveilla nyhtöpossusta! Ilta-sanomien resepti näytti omaankin silmääni sen verran herkulliselta että päätettiin kokeilla, ja ai että oli kyllä kokeilun arvoinen ruoka!


Ihan Iltiksen ohjeen mukaan ei menty, vaan marinadiin ja paistoon otin oppia ruokagurultani Vaimomatskulta. Kannattaa muuten tsekata tuo blogi vaikket nyhtöpossun valmistukseen haluaisikaan ryhtyä - kyseessä on nimittäin Suomen ihan paras ruokablogi!
 Ihan eksaktisti ei kyllä noudatettu myöskään noita ohjeita, syystä että meillä ei ollut kaikkia reseptissä mainittuja aineita.

Rööperin Pyynikin nyhtöpossu valmistui kutakuinkin näin:

n. 1 kg kassleria

2 valkosipulin kynttä
n. 1 tl kanelia
n. 1 tl chilijauhetta (määrä riippuu jauheen vahvuudesta, maista ensin!)
n. 1/2 dl sitruunamehua ja muutama sitruunalohko
n. 1/2 dl soijakastiketta
3 rkl ruokosokeria
1 dl savuviskiä (käytin Lagavulinia, vähempikin olis riittänyt!)
2 dl vettä
n. 1/2 dl barbeque-kastiketta
2 tl suolaa

Paistoin lihapalasta ensin pinnat kiinni, sitten paisti pataan ja liemen aineet päälle!
Uuni oli kuumennettu ensin 200°C:een, missä liha paistui puolisen tuntia ilman kantta. Tämän jälkeen lämpö 120°C:een, kansi päälle ja annetaan muhia! Tämä vaihe oli taas "my kinda cooking": pääsi tekemään kaikkea muuta samalla kun ihana tuoksu täytti talon.
Noissa katsomissani ohjeissa puhuttiin noin 5-6 tunnin kypsennysajasta. 
Itse uskoin tässä tapauksessa more is more-tyyliin, ja lopulta meidän possu oli uunissa kaikkiaan kahdeksan tuntia, minkä jälkeen (ja nyhdettynä) se näytti tältä:

Pitkä kypsennysaika teki lihasta niin pehmeää, että se todellakin hajosi ihan vaan haarukalla nyhtäen. Ja oli niin hyvää ihan sellaisenaankin!
Kaadoin osan (siivilöidystä) paistoliemestä takaisin nyhdetyn lihan joukkoon, ja sitten
 keitettiin vielä kastike jälleen Vaimomatskua mukaillen. 

Meidän soosi meni näin:

2 dl paistolientä
200 g paseerattua tomaattia
n. 2 rkl barbeque-kastiketta
loraus soijakastiketta
ripaus ruokosokeria

Keitin paistolientä kasaan sen verran kun maltoin, enemmänkin olisi voinut.
Sitten vaan muuten ainekset sekaan!


Varhaiskaalista otin irti muutamat lehdet, loput silppusin salaattiin.

Salaatin tein näin:

n 3 dl varhaiskaalia suikaleina
nippu retiisejä viipaloituna
 punasipuli suikaleina
korianterin lehtiä silputtuna (1 puntti)
sitruunamehua


...sitten käteen varhaiskaalin lehti, jonka päälle salaattia, jonka päälle lihaa


Joiden päälle kastiketta ja halutessasi vielä majoneesia.

Kaalinlehti rullalle, ja rulla suuhun - oi nam nam nam!!





sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Hotellimme Kroatiassa

Pari kuukautta on jo ehtinyt vierähtää sitten Kroatian reissun - hui! Tämä hotellipostaus piti tehdä jo paljon aikaisemmin: niin moni kyseli hotellista, ja ajattelin että näin pystyisin kertomaan siitä paljon enemmän. Ja olihan tämä jo meidän toinen kerta samaisessa hotellissa, kai siitä jo jotain kerrottavaa pitää ollakin :)

Maisema parvekkeelta: parasta kaikesta

Hotelli Zora - Primosten, Kroatia

Kuva lainattu hotellin omilta sivuilta
Hotelli Zoran ja meidän historia vie itse asiassa paljon pidemmälle kuin edelliseen reissuun tai edes sitä edelliseen. Papa oli joskus kahdeksan (?) vuotta sitten Kroatiassa purjehdusreissulla, ja päätyi silloin ensimmäistä kertaa Primosteniin ja myös hotelli Zoran erikoiseen niemenkärkeen. Paikka teki jo silloin häneen vaikutuksen, ja kun me sitten muutamaa vuotta myöhemmin lähdettiin ekalle yhteiselle Kroatian matkalle niin hän halusi näyttää paikan myös minulle. Sillä reissulla asuttiin siis ihan toisessa hotellissa, mutta käytiin tekemässä päiväreissu tuohon idylliseen Primostenin kylään.

Viime lokakuussa varattiin sitten ensimmäisen kerran huone Zorasta. 
Papa oli silloin varannut meille yllätyksenä komealta kalskahtavan Premier Suiten, ja samanlainen meillä oli nytkin. Tosin nyt kun oltiin entistäkin viisaampia (ja vähän krantumpia) niin osattiin vaatia vielä enemmän, ja väitänpä että meillä ja ystäväperheellä (heillä oli siis samanlainen huoneisto) oli kyllä hotellin parhaimmat huoneet! Ylin kerros, valtava parveke ja meri heti siinä - erittäin jees. 


Maisema ja parveke olivat kyllä ehdottomasti hotellin parasta antia. Itse rakastan merta enkä oikeastaan pysty kuvittelemaan mitään ihanampaa kuin aaltojen kohina nukkumaan mennessä: oi, vieläkin on sitä ikävä.

Hotellin uimaranta ja -allas olivat myös ihan meidän parvekkeen alla:
mun pieni perhe :´)
kuva lainattu hotellin omilta sivuilta
Uima-allas oli tuollainen erikoinen katettu systeemi, minkä katto oli välillä auki ja välillä kiinni.
Ei oikein päästy kiinni logiikasta milloin se avattiin ja millon ei - naureskeltiin vaan että voivatpahan sanoa että heillä on sekä sisä- että ulkoallas :D 
Allas oli ok: ei nyt ihan noin huikea kuin mitä kuva kertoo, mutta olihan siellä vaan ihana uida lapsenkin kanssa! Ranta on kiviranta niinkuin melkein kaikki Kroatian rannat. Jos kaipaat valkoista pehmeää hiekkaa niin tämä ei ole sun paikka, mutta toisaalta eipä tule kannettua sitä hiekkaa hotelliin saati kotiin! Ja lapsista parempaa huvia ei olekaan kuin kivien heittely mereen.

Kuva lainattu hotellin omilta sivuilta
Hotellin ravintola oli iso, siisti ja muuten viihtyisä mutta joinain iltoina aika meluisa.
 Toisaalta ihmekös tuo kun väkeä oli paljon. Suomalaisia tai edes pohjoismaalaisia ei näkynyt ensimmäistäkään, lähinnä vieraat tuntuivat olevan Saksasta, Ranskasta ja Italiasta.
Ruoka oli hyvää, ja varsinkin illallisen valikoima todella monipuolinen. Aamiainen oli perus aamiaisbuffet mutta hyvä sellainen: tuoretta ja maukasta ruokaa.
 Meillä oli tällä kertaa puolihoito, ja se osoittautui kyllä varsin toimivaksi ratkaisuksi. Oli se vaan niin helppoa kävellä hotellin alakertaan valmiiseen pöytään sen sijaan että olis joka ilta miettinyt mihin ravintolaan menee ja mahtuuko sinne koko meidän remmi.

Kuva lainattu hotellin omilta sivuilta

Ja se hotellihuone itsessään sitten: 
minusta ihan täydellinen.

Syksyn reissulla huoneessamme oli joitain pieniä puutteita ja vaihdettiinkin huonetta kerran, mutta nyt tosiaan viisastuneina osattiin vaatia enemmän ja kyllä vaan meni nappiin! Suorastaan ylenpalttisen tilava, siisti ja meille täydellisen toimiva huoneisto. Tykkäsin tästä niin paljon että painoin kyllä huoneen numeron visusti mieleen: jos vaan tänne vielä mennään niin haluan ehdottomasti saman huoneen!


Ai mikä matkakuume???











perjantai 13. kesäkuuta 2014

Kevyttä kesäruokaa kesävieraille

Yksi rakkaista Helsingin ystävistä kävi kyläilemässä tänään, olin kutsunut hänet lounaalle.
Kyseiselle ystävälle on erityisen hauska miettiä ja tehdä tarjottavaa, koska hän on todellakin Sporttimimmi isolla S:llä ja terveellisen ruuan ystävä niinkuin minäkin.
Ystävä ei myöskään juuri syö lihaa niinkuin en minäkään, eli lopulta tein just sellaisen lounastarjoilun mistä itse tykkäisin: win -win! :D


Briejuustosalaatti

salaattia
(vihreä) paprika
kirsikkatomaatteja
puolikuivattuja tomaatteja (säilyke)
hunajamelonia
cashewpähkinöitä
brie-juustoa

Revi salaatti ja pilko muut ainekset.
Paahda cashewpähkinöitä hetki pannulla.
Lisää pähkinät salaattiin ja niiden päälle briejuusto - lämpimien pähkinöiden päällä se ihanasti vähän sulaa.

Kastikkeeksi käy vaikka ihan balsamico, jos et pelkää kaloreita niin laita salaatin päälle myös juoksevaa hunajaa ohuena nauhana.


Jälkiruuaksi tuoreita hedelmiä:

ananasta,
hunajamelonia
mustikoita
mansikoita

Olisin muuten halunnut tehdä hedelmistä vartaita: ne olis olleet musta niin hauskoja.
Kiersin valehtelematta viisi lähiseudun ruokakauppaa, eikä grillitikkuja/vartaita ollut yhdessäkään! Höh.
Mut hyvältä ne maistuivat noinkin!



tiistai 10. kesäkuuta 2014

Valmistujaiset Porvoossa

Viimeiset pari päivää on mennyt järjestäessä, pestessä ja siivotessa - huh huh.
Niin innoissani kuin takas Helsinkiin pääsystä olinkin niin en ole kuitenkaan ehtinyt nähdä täällä vielä ketään.
Ollaan siis ihan oikeasti vaan jumitettu (ihanan kodin) sisällä ja jälkimuutettu - ja mä oon niin poikki!

Nyt siis breikki ja paluu viikonlopun tunnelmiin. Oltiin meinaan sunnuntaina juhlimassa veljeni valmistumista!

Oltiin liikkeellä ihan vaan omalla porukalla (tai oikeastaan KOKO porukalla: onhan se nyt aika siistiä että viisi ihmistä ajaa Helsingistä ja yksi Turusta Porvooseen kokoontumaan!) Ja oli kyllä niin kivaa: perhe on paras (ja pahin :))
Veljeä lahjottiin Sinnen brunssin lisäksi toisellakin aterialla, ostettiin hänelle nimittäin kimpassa valmistujaislahjaksi Dinner in the sky-elämys! Tästä lahjasta odotan innolla raporttia: oon kuullut sen kokeneilta niin paljon hyvää ja nähnyt niin upeita kuvia että haluaisin kyllä ihan hirveästi osallistua itsekin. Tai saada ainakin ensikäden tietoa millaista se oikein on! Sitäpaitsi teema liittyy tavallaan myös veljen tuoreeseen ammattiin, siksikin se oli musta niin hyvä lahja. 
Mitä juhlakalu tykkäsi - siitä kuullaan siis myöhemmin.


Sitten sananen ravintolasta. Juhlia vietettiin Porvoossa, Bistro Sinnessä. Olen käynyt paikassa aiemmin kaksi kertaa, ja ensimmäinen niistä pari vuotta sitten oli ihan loistava kokemus! Kaikki meni nappiin: hauska ja tyylikäs miljöö, aivan älyttömän hyvä ruoka ja fantastisen hyvä palvelu. Ja moisen kokemuksen jälkeen menin tietenkin mielellään uudestaan.
Toinen kokemus oli niinikään erittäin hyvä: oltiin Sinnessä viime kesänä brunssilla ja ihastuimme koko porukka. Ruoka oli erinomaista ja kaikki kohdillaan.
Näiden kahden niin hyvän kokemuksen jälkeen onkin tosi ikävää sanoa että kolmas kerta oli vähän pettymys. Odotukset olivat kovat, ei kai me muuten oltais Helsingistä (ja Turusta!) Porvooseen saakka ajettu. Mikään ei varsinaisesti ollut ihan katastrofaalista, mutta se sama "älyttömän hyvän ravintolan" fiilis jäi tällä kertaa puuttumaan. Ihan kiva, sanoisin.
 Mutta olis niitä ihankivoja brunsseja löytynyt lähempääkin. 



Ja sit hei vielä päivän asu! Tai nasu, niinkuin Nelliina ihanasti asian ilmaisee :)
 Taidan omia termin.


Haalari Vero Modasta ja jakku Mangosta.
Vikan kuvan lelukaivuri lainassa pojalta. 


lauantai 7. kesäkuuta 2014

kurkistus putkiremontin jälkeiseen elämään

Oh boy mikä päivä tänään on ollut! Olen siivonnut, tuulettanut, järjestänyt ja kantanut. 

Eikä vielä olla päästy edes alkuun.

Mutta koti - oi!

"Home is where your stuff is" sanoi joku aikanaan,
eikä sen väliä vaikka ne kamat onkin vielä pusseissa ja laatikoissa ja levällään.

Kuvasin ne kohdat missä oli vähän siistimpää

Tästä se lähtee! Ihan mieletön urakka edessä ja sisustushaasteita piisaa, mutta ei haittaa -
tämä on maailman paras ja ihanin koti <3

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Farkkushortsit x 2

 Pitkän pitkän pitkän etsinnän jälkeen mä vihdoinkin löysin ne - täydelliset farkkushortsit!


Etsinnässä oli rennot ja löysät boyfriend-tyyliset shortsit, mitkä kuitenkin istuisivat.
Keväämmällä luulin että homma olis ihan helppo, farkkushortsejahan on kaupat pullollaan, mutta sellaisia mitä mä halusin ei ollut missään. Kunnes viime viikolla eksyin pitkästä aikaa vanhaan kunnon Vero Modaan. Siellä ne oli, Object-merkkiset täydelliset byysat! 

Halusin sitten tietenkin päästä esittelemään niitä heti tännekin, ja idea oli seuraava:
 pojallakin on (maailman söpöimmät) farkkushortsit - mehän otetaan like mother like son -tyyppiset ihanat kuvat kun kävellään shortseissamme rannalla.

No se ei sitten ihan mennyt niin.


...aika tylsä idea se taisi ollakin, tehtiin sitten ihan muuta ja saatiinkin paljon kivampia kuvia: shortseista ja muutenkin


Voi mä oon niin onnellinen kun aurinko ja helteet palasivat!
Ja vielä onnellisempi olen siitä että me päästään muuttamaan - ihan aikataulussa.
Täällä on tänäänkin ahkerasti pakattu, vaikkakin tämä muutto on kyllä ihanan paineeton:
tämä Tampereen koti kun ei täältä häviä vähään aikaan yhtään mihinkään, Papalla on täällä duunit ja siksipä mekin tullaan vielä useasti tänne "mökkeilemään".

parveke - selfie
Tällaista täällä Tampereella tänään! Mites siellä? Saatko auringosta energiaa vai rasittaako kuumuus vaan?