sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivä ja äitiyden ihmeet

 Tässä äitinä olemisessa on tullut esiin muutamia juttuja mistä minulla ennen lasta ei ollut aavistustakaan. En tiedä eikö niistä puhuttu - vai enkö kuunnellut - vai onko ne sitten vaan sellaisia asioita mitkä jokaisen täytyy ihan omalla kohdallaan huomata. Eikä varmaan kaikilla ole näin, ehkä joku tajusi varautua (varmaan!). Ehkä kaikilla on omat ihmetyksen aiheensa, mahdollisesti ihan erilaiset kuin minun.

Mutta tänään, äitienpäivän kunniaksi ne
 asiat jotka äitinä olemisessa ihmetyttävät minua eniten:


1. Jatkuva kiire

"Äitiyslomalla on sitten aikaa: voi vaikka opiskella tai urheilla" 
Ahhahhaa! *huutonaurua* Äitiyslomalla mä en ehtinyt edes vessaan saati syömään, puhumattakaan että olisin lukenut kirjan taikka kirjoittanut (väitös) sellaisen.

"Hoitovapaalla helpottaa: kun lapsi täyttää vuoden niin se on melkein lomaa siitä lähtien"
Jossain määrin tämä on totta, tavallaan on helpompaa. Mutta kiire on konkreettisempaa: "Hei äkkiä nyt, mee perään!!" kuuluu meillä aika usein. Puolitoistavuotias juoksee koko ajan.


2. Spontaaniuden (liki) täydellinen häviäminen

Ennen rakastin ex tempore-kahvi/baari/mitätahansatapaamis-kutsuja. Vesimiesluonteelle on tyypillistä nihkeily asioiden sopimisessa etukäteen. Jos mua ei vaikka sillon huvitakaan? Tai jos tulee jotain muuta, vaikka reissu? Ennen en aina tiennyt missä kahden viikon kuluttua tulen olemaan. Nyt tiedän: puoli vuotta eteenpäin, puolen tunnin tarkkuudella.


3. Kaiken aikatauluttaminen

Liittyy kohtaan 1 ja 2. Luulin ennen että perheelliset ihmiset vain tekevät elämänsä hankalaksi kaikenmaailman päivärytmeillä. Ei se voi olla niin tarkkaa hei!
 No on se. 20 minuutin jousto on vielä okei, sitä pidempi venytys on sulaa hulluutta. Suurin oivallukseni oli että itse pääsee helpommalla kun pitää niistä aikatauluista kiinni. 
Vaikka sitten on aina kiire: kohta lounas, kohta päikkärit. Ihan kohta pitää mennä kylpyyn. Kai se maito on jo valmiina??


4. Kolmannen käden kasvaminen

Talking about multitasking! Joskus toivoisin että meillä olis kotona nauhoittavat kamerat - miten ihmeessä mä tuon just tein??


5. Äidinrakkaus

Minä olen ihminen kenen on helppo rakastaa. Rakastan kovasti omaa lapsuuden perhettäni ja ystäväni ovat todella sydämessäni ja rakastan heitä (teitä) paljon. Niin - ja joitakin miehiäkin olen rakastanut (rakastumisesta nyt puhumattakaan - oh boy!).

Vaan silti mikään (ei mikään!) vedä vertoja sille tunteelle mitä jo ensitapaamisellamme Kätilöopistolla tunsin. Se oli kaiken ylittävä - aivan pakahduttavan voimakas.
 Ja jo silloin mietin että jos rakastaisin yhtään enemmän niin sydän varmaan halkeaisi.

Ja silti tuntuu että rakastan enemmän joka ikinen päivä.

Äitiyden ihmeistä ja elämäni onnista suurin.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!