torstai 29. toukokuuta 2014

Moro Tampere!

... ja heti korjaus: ei nyt ihan vielä. Vielä olis viikko aikaa siihen että putkiremontin pitäisi olla valmis. Papa lähti hetki sitten Helsinkiin tsekkaamaan tilannetta ja remontoimaan remontin jälkiä *huokaus* ja siinä kuulemma kestää eikä meidän kannattais sinne ihan vielä mennä kun on niin paljon pölyä ja kaikkea. Ni. 

No me sitten vaikka kuvataan täällä toisiamme, niinkuin tänään kun satoi (kylmää!) vettä koko päivän eikä päästy kuin vasta illalla ulos.
Uutta kuvakulmaa: poika lasipöydällä. Ei kerrota mummulle!

Ihana ystävä lähetti onneksi kuvia heidän edellisestä kyläilyreissustaan. Fiilistelin niitä ja ikävöin lämpöä ja aurinkoa, miten tää sää voikin muuttua yhtäkkiä näin totaalisesti?

Pari viikkoa sitten oltiin näissä tunnelmissa:

Ehkä hiukan naurattaa noi mun metsäretkiasusteet: huomaa mekko ja laukku!
Se on muuten se sama mekko mitä taannoin mustavalkokuvissa esittelin.

Kiitos kuvista ystäväni L!
Ikävä teitä ja aurinkoa <3

keskiviikko 28. toukokuuta 2014

Melko luomu palkkari

Palautusjuoma/ välipalajuoma/ iltapala made easy:

No joo, se näyttää aika hauskalta (eikä toi yksi jäinen vadelma ainakaan paranna asiaa :D) mutta eksoottinen ulkomuoto pitää sisällään mitä tavallisimmat aineet ja hurjasti poweria:

- maustamatonta (rasvatonta) jugurttia
- Valio luomu punaiset marjat-keittoa
- spirulinaa
- maca-jauhetta

Sekoitussuhde ehkä puolet jugurttia ja puolet mehukeittoa, spirulinaa 1 ruokalusikallinen,
 ja macaa 1 teelusikallinen

Mulla ei täällä Tampereella ole blenderiä, joten olen sitten kehitellyt kaikenlaisia juomia ja smoothieita mitkä valmistuvat muuten, ja mahdollisimman vähälla vaivalla. 
Tämä kyseinen juoma on älyttömän terveellinen, proteiinipitoinen ja vieläpä tosi hyvänmakuinen - suosittelen!

maanantai 26. toukokuuta 2014

Panamahattu ja poika Porissa

Käytiin viime viikolla Porissa. 
Siellä on sekä pojan mummila että kummila - kaksi ihan parasta vierailupaikkaa!

 Matkapäivä oli mahdollisesti se viime viikon kuumin, siksi itselläni oli matka-asuna ihan vaan mahdollisimman kevyttä ja rentoa - eli shortsit ja teeppari. Henkkamaukan "panamahattu" ja MKn aurinkolasit ovat olleet tämän alkukesän ykkösasusteet: suojaavat paisteelta ja naamioivat hyvin! Kaverin koirakaan ei tunnistanut mua noissa asuissa - kunnon michaeljacksonit :D

Mummilassa herkuteltiin niinkuin aina, ja nautittiin auringosta ja ihanasta pihasta.

Vähän myöhemmin käytiin sitten hakemassa Kummitäti kyytiin ja suunnattiin kohti Kirjurinluotoa ja paljon kehuttua leikkipuistoa. Puisto on jopa niin kehuttu että meidän mummikin sanoi sen olevan Euroopan hienoin. Myönnän että olin pikkuisen skeptinen ja mietin että toi on nyt tota Porilaista vaatimattomuutta, mutta oikeesti hei: Kirjurinluodon puisto on Euroopan hienoin!!! Tai ainakin Suomen. (Tai ainakin sillä vertailupohjalla mitä mulla on.)

Olen aikaisemmin hehkuttanut (täälläkin) Helsingin toisen linjan leikkipuistoa ja Tampereen pikkukakkosen puistoa, mutta joo - Kirjurinluodon puisto on sitten ihan jotain muuta:
on merirosvolaivoja, on jos vaikka mitä kiipeilytelinettä, keinua, tunnelia yms yms - ihan mitä vaan.


Lisäksi on Pelle Hermannin puisto

...ja eläinpuisto: pitäähän sitä nyt lapsilla kanoja ja riikinkukko olla - ja kesäksi tulee kuulemma vielä lampaita :D

Alueella on myös useita kioskeja ja kahvila, mistä me ostimme kaivattua virkistystä helteeseen


Kirjurinluodossa on myös lapsiystävällinen uimaranta, ja samoin lapsiystävällinen Porin Karhu:

Kaikenkaikkiaan ihan loistava paikka! Seuraavan kerran kyllä varataan kokonainen päivä (tai pari) ihan pelkästään tuohon puistoon. 

Kiitos kummitädille kun veit meidät tuonne ja kiitos noista parista kuvastakin!



sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Blogitilaisuus Hämeenlinnassa - jee!

Hämeenlinnan Sokos Hotel Vaakunassa vietettiin eilen aivan mahtavan hauskaa, tyylikästä ja kaunista kesäpäivää: 
Shoe lover- blogin ihana Ansku oli kutsunut paikalle (ison!) ryhmän bloggaajia tutustumaan vastaremontoituun hotelliin ja painotuoreeseen Kumman kaa: Anne ja Ellu lomalla sarjakuvakirjaan, jota olivat tietenkin esittelemässä Anne ja Ellu Heli ja Minna itse!

Tilaisuudessa kaikki oli järjestetty ah niin ihanasti: cocktailpalat olivat herkullisia, juoma kylmää, seura mitä parasta ja Heli ja Minna olivat kyllä vähintään yhtä hauskoja livenä kuin telkkarissakin. 
Ja se kirja - ihan loistava! Saatiin se kotiinviemisiksi (kiitos!) ja sen ääressä on nyt nauranut niin minä kuin Papakin.

Hotelli Vaakuna käy parhaillaan läpi mittavaa remonttia jossa uudistetaan kaikki huoneet.
Pääsimme kurkkaamaan paria sviittiä joista toinen, Teuvo Lomanin sisustama oli aika lailla mun makuun:

Tykkäsin kovasti varsinkin tuosta sängynpäädyn kivimosaiikista (ja lampuista!) ja parvekkeelta avautuvasta maisemasta, kyllä tuolla kelpaisi kuohuvaa nautiskella. Ja se vielä kuulemma kuuluu tuon nimenomaisen sviitin hintaan, vink vink vaan.

Huoneisiin tutustumisen, Minnan ja Helin tapaamisen ja bloggaajakollegojen kanssa jutustelun lisäksi oli ohjelmassa myös tuote-esittelyjä: oli Matexin huiveja ja solmioita, Navigaren vaatteita ja Foreverin hyvinvointi- ja kauneustuotteita - vau!

Jos kaikessa edellä mainitussa ei ollut tarpeeksi (hah!) niin meitä hemmoteltiin vielä mahdollisuudella kampaajan tekemiin pikakampauksiin! Tosin omalla kohdallani ei voi puhua pikakampauksesta - Mari parka! Eipä tainnut hän arvata mihin ryhtyi kun alkoi reippaasti kuontaloani kihartamaan. Mulla on tukkaa siis ihan älyttömästi eikä se kiharru millään, mutta hetken uurastuksen jälkeen tulos oli kyllä maailman hienoin:

Kampauksessa oli musta vähän sellaista menneen ajan charleston- fiilistä, ja se sopi täydellisesti mun asuun, ihan niinkuin Mari ajattelikin


Asusta myöhemmin omassa postauksessaan lisää: valaistus oli sisätiloissa (tietty) vähän heikko, ja mun kamera ei todellakaan ole silloin parhaimmillaan. Anna-Maria otti omallaan musta muutaman kuvan, teen sitten niistä ja ehkä muidenkin ottamista oman haalarijutun. Niin ja suurkiitos Anna-Marialle noiden ylläolevien kuvienkin ottamisesta!

Ja kun kiitosten makuun on päästy niin KIITOS kaikille mukana olleille, oli hurjan kiva tavata kasvoja tuttujen blogien takana ja tehdä ihan uusiakin tuttavuuksia!

Kaikkein lämpimin kiitos kuuluu kuitenkin tilaisuuden kauniille emännälle Anskulle: 
kiitos kutsusta, oli ilo olla mukana!!

keskiviikko 21. toukokuuta 2014

Vauhtiviikonloppu

Mistä on vauhdikkaat viikonloput tehty?

Lippalakeista, autoista ja pillimehutauoista - niistä samoista kuin pienet pojatkin (vai miten se meni).

Ja kun poikia on kolme niin on aikuisilla lakeissa pitelemistä



Ystäväperhe poikineen oli meillä viikonloppukyläilemässä.
Suurkiitos!
Teidän kanssa on aina niin rentoa ja mukavaa.

Tai tuleeko se rentous sitten siitä kun lapsia, ääntä ja menoa on enemmän - aikuisten on vaan pakko tasapainottaa tilannetta ja olla ihan tosi cool? 

Sen verran hikistä oli kuitenkin meno helteessä, että sunnuntai-iltana me vielä heitettiin pojan kanssa talviturkit järveen - vesi oli niiin kylmää!!!
Itse meinasin kuolla, poikaa taas ei olisi saanut pois vedestä millään.
Esimerkistämme rohkaistuivat myös sivusta seuranneet espanjalaisturistit: pojan iän kuultuaan he totesivat että "if he can do it, so can we". Ja saimme seuraa hyiseen veteen.

Ihana kesä! Mä niin rakastan tätä kaikkea <3

maanantai 19. toukokuuta 2014

Mustavalkoinen mekko

Viime viikolla päätin kokeilla uudenlaista omakuvailua.
Mulla on aika harvoin ketään ottamassa asukuvia (erityisesti silloin kun niiden ottamiseen olisi aikaa), joten sitten on vaan sovellettava ja kokeiltava ja katsottava mitä tulee.

Viime viikolla eräänä sadepäivänä oli

 ylimääräistä aikaa,
 itselaukaiseva kamera,
iso peili

ja uusi Filippa K:n mustavalkoinen mekko





Tätä tekniikkaa voisi vielä hioa ja paremmalla valaistuksella tämäntyyppisistä kuvista sais varmaan ihan tosi upeita!

Nyt kuvat ovat aikalailla "it`s all about me" - sori vaan.

Itse mekko, se kuvauksen oikea kohde tulee parhaiten esiin tässä viimeisessä kuvassa.


Se on niin kiva! Rakkautta alusta alkaen. Tätä tullaan vielä näkemään, ehkä seuraavan kerran värikkäämmissä merkeissä?

Kirppishommia

Vauhdikkaan, aurinkoisen ja ystävientäyteisen viikonlopun jälkeen tuli tänään paluu bisneksiin kirpputorihommien muodossa. Koska muutto Helsinkiin on pian edessä, enkä tavaroiden kantamisen lisäksi vihaa mitään enemmän kuin turhien tavaroiden kantamista, päätin hankkiutua kaikesta tarpeettomasta eroon jo ennen muuttoa.

Bye bye pojan pieneksi jääneet vaatteet


Bye bye Papan vaikuttavan kauluspaitakokoelman käyttämättä jäävät yksilöt


Ja ettei menisi pelkästään poikain vaatteiden myymiseksi niin on siellä pöydässä myös muutamia mun paitoja: vähän väärän kokoisia tai värisiä, mutta ihania. 
Niin ja sitten on myös lasten kenkiä ja vauvanhoitotarvikkeita - tarpeellista ja hyväkuntoista tavaraa!


Eli Tampereella liikkuvat nyt äkkii Radiokirppikselle ja pöytään nro 127 tekemään hyviä ja tosi edullisia löytöjä!

perjantai 16. toukokuuta 2014

Uusi treenikaveri - Polar Loop

Vanha sykemittarini (lue vanha: sain sen ex ex ex työpaikasta kesälahjaksi muistaakseni vuonna 2006! :D) sanoutui irti, ja jonkun aikaa mietin millä paikkaisin sen jättämän aukon. Tykkään käyttää sykemittaria treenatessa vaikka en oikein osaa sanoa miksi - kai se dokumentointi ja analysointi vaan tsemppaa ja motivoi mua enemmän. Vanhalla mittarilla tykkäsin tehdä tavoiteohjelmia ja niiden toteuduttua näyttöön ilmestyi pieni pokaali - voi sitä riemua! Eli kaipa mä kaipaan selkääntaputtelua ja tsemppaamista - jonkin joka kertoo että hyvin sä vedät :D

Googlailin ja kyselin mielipiteitä erilaisista sykemittareista ja aika pian ymmärsin että ns aktiivisuusmittarit ovat nyt se juttu. Kaupoissa kierrellessä opin että niitä löytyy useammaltakin merkiltä ja hyvin laajalla hintahaitarilla, mutta käyttäjäkokemuksia kuulin ainoastaan Polar Loopista ja poikkeuksetta kokemukset olivat hyviä.

Ja niinpä sitten tiistaiaamuisen kauppareissun jäljiltä minunkin pöydältäni löytyi tällainen:

Kuva lainattu www.polar.com

Tai rehelllisesti sanottuna pöydältä löytyi tällainen:


Alku oli vähän... epäuskoinen. Saksien kanssa ranneremmiä leikellessäni mietin että oliko tää nyt ihan oikeasti parasta mihin ne tuotekehittelyssä pääsivät. Vaati meinaan runsaasti kärsivällisyyttä ja sorminäppäryyttä saada remmi oikean kokoiseksi, vaikka tunnetusti rakastan kaikkea näpräämistä. Mutta toisaalta, en ainakaan heti keksi miten sen voisi tehdä paremmin, ihmisillä kun todellakin on niin erikokoisia ranteita.

Valmiina ranteessa laite tuntuu mukavalta, eli ei sitä edes huomaa. Ensimmäisenä päivänä sain laitteen kiinni puolenpäivän aikaan ja käyttökokemusta kertyi sen mukaisesti. Tilastot saa siis tietokoneelle, paketissa on hyvät ja helpot ohjeet miten ohjelmat ladataan ja miten alkuun pääsee. Myös Iphonelle saa saman sovelluksen, voi sitten analysoida treenejään vaikka ei koneelle pääsisikään.

Mun ensimmäisen (vajaan) päivän tulokset näyttivät tältä:


Hyvin se tiesi! Kävin tunnin juoksulenkillä, muuten oli perus koti- ja ulkoilupäivä. 
Laitteeseen voi siis ohjelmoida oman oletetun aktiivisuustasonsa (itse arvioin näköjään aika alakanttiin) tai tavoitetasonsa. Ranneke kertoo näyttöä hipaisemalla tilanteen: paljonko on liikuttu ja paljonko vielä pitäisi liikkua. Lisäksi kulutetut kilokalorit ja kellonajan.

On niitä mielenkiintoista seurata! Ihan kaikista hienouksista en ole vielä perillä ja teen kattavampaa analyysia tuotteen ominaisuuksista kun käyttökokemusta on kertynyt enemmän, sanotaan vaikka kuukauden verran. Mutta jo näillä kokemuksilla Loop saa ison peukun:


sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Äitienpäivä ja äitiyden ihmeet

 Tässä äitinä olemisessa on tullut esiin muutamia juttuja mistä minulla ennen lasta ei ollut aavistustakaan. En tiedä eikö niistä puhuttu - vai enkö kuunnellut - vai onko ne sitten vaan sellaisia asioita mitkä jokaisen täytyy ihan omalla kohdallaan huomata. Eikä varmaan kaikilla ole näin, ehkä joku tajusi varautua (varmaan!). Ehkä kaikilla on omat ihmetyksen aiheensa, mahdollisesti ihan erilaiset kuin minun.

Mutta tänään, äitienpäivän kunniaksi ne
 asiat jotka äitinä olemisessa ihmetyttävät minua eniten:


1. Jatkuva kiire

"Äitiyslomalla on sitten aikaa: voi vaikka opiskella tai urheilla" 
Ahhahhaa! *huutonaurua* Äitiyslomalla mä en ehtinyt edes vessaan saati syömään, puhumattakaan että olisin lukenut kirjan taikka kirjoittanut (väitös) sellaisen.

"Hoitovapaalla helpottaa: kun lapsi täyttää vuoden niin se on melkein lomaa siitä lähtien"
Jossain määrin tämä on totta, tavallaan on helpompaa. Mutta kiire on konkreettisempaa: "Hei äkkiä nyt, mee perään!!" kuuluu meillä aika usein. Puolitoistavuotias juoksee koko ajan.


2. Spontaaniuden (liki) täydellinen häviäminen

Ennen rakastin ex tempore-kahvi/baari/mitätahansatapaamis-kutsuja. Vesimiesluonteelle on tyypillistä nihkeily asioiden sopimisessa etukäteen. Jos mua ei vaikka sillon huvitakaan? Tai jos tulee jotain muuta, vaikka reissu? Ennen en aina tiennyt missä kahden viikon kuluttua tulen olemaan. Nyt tiedän: puoli vuotta eteenpäin, puolen tunnin tarkkuudella.


3. Kaiken aikatauluttaminen

Liittyy kohtaan 1 ja 2. Luulin ennen että perheelliset ihmiset vain tekevät elämänsä hankalaksi kaikenmaailman päivärytmeillä. Ei se voi olla niin tarkkaa hei!
 No on se. 20 minuutin jousto on vielä okei, sitä pidempi venytys on sulaa hulluutta. Suurin oivallukseni oli että itse pääsee helpommalla kun pitää niistä aikatauluista kiinni. 
Vaikka sitten on aina kiire: kohta lounas, kohta päikkärit. Ihan kohta pitää mennä kylpyyn. Kai se maito on jo valmiina??


4. Kolmannen käden kasvaminen

Talking about multitasking! Joskus toivoisin että meillä olis kotona nauhoittavat kamerat - miten ihmeessä mä tuon just tein??


5. Äidinrakkaus

Minä olen ihminen kenen on helppo rakastaa. Rakastan kovasti omaa lapsuuden perhettäni ja ystäväni ovat todella sydämessäni ja rakastan heitä (teitä) paljon. Niin - ja joitakin miehiäkin olen rakastanut (rakastumisesta nyt puhumattakaan - oh boy!).

Vaan silti mikään (ei mikään!) vedä vertoja sille tunteelle mitä jo ensitapaamisellamme Kätilöopistolla tunsin. Se oli kaiken ylittävä - aivan pakahduttavan voimakas.
 Ja jo silloin mietin että jos rakastaisin yhtään enemmän niin sydän varmaan halkeaisi.

Ja silti tuntuu että rakastan enemmän joka ikinen päivä.

Äitiyden ihmeistä ja elämäni onnista suurin.





lauantai 10. toukokuuta 2014

Keltainen sadetakki



sadetakki Marimekko
lakki Polarn O. Pyret
(liian isot) kurahousut ja hanskat Ciraf


Marimekon keltainen sadetakki ostettiin pojalle jo viime keväänä. Jouduttiin siis odottamaan kokonainen vuosi ennenkuin se oli sopiva! Nyt on. Ja viime päivinä on ollut oikein sopivat kelit sen käyttämiseen.

Takki on pehmeä ja vuorillinen (ja vuoressa ihana kuosi, siitä +++) eikä ainakaan näillä keleillä tarvitse alleen ruskovillan välihaalaria kummempaa. Kerrassaan loistava asu sadepäiviin, ja niitähän on nyt "luvattu" riittävän!

Näinä sade/tihku/ihmetuhnu -päivinä me ollaan ulkoiltu ihan vaan lähipiirissä ja -pihoilla. Naapuritaloyhtiön pihalta löytyy uudet ja kiinnostavat lelut ja kivoja ihmisiä, eivät ainakaan vielä ole meitä häätäneet :)