torstai 3. huhtikuuta 2014

Rasavillipiltin paluu - ja asu kurakeliin (ja Tampere update)

Meillä on ollut kyllä ihan kamalan raskas viikko. Enkä tarkoita paluuta Tampereelle, vaikka aiheutti sekin oman pikku bluesinsa ja ankaran ystäväikävän.
Onneksi kuitenkin Kummitäti tuli heti viikonlopuksi, ja pehmensi näin huomattavasti paluuta tähän arkeen. 
Arjen karuutta paljon suurempi murhe oli kuitenkin pojan sairastelu, ja ennenkaikkea se että monta päivää meillä oli täällä joku ihan vieras poika. Se poika oli hyvin hiljainen, halusi vain syliin lukemaan kirjaa. Se poika hengästyi ihan hu-hu-hu-hurjasti heti kun vähän enemmän innostui. Se poika nukahteli sänkyyn ihan itsekseen, eikä halunnut syödä oikeastaan mitään. Ja aika nopeasti tajusin että kyllä meidän nyt pitää mennä lääkäriin.
 Mutta - ei mitään. Laryngiittiepäilyn jälkeen ihan vaan perusflunssa. Menee parissa päivässä ohi. 
En tietenkään uskonut, ja olin ihan hajalla huolesta, kunnes maanantaina eräällä naamalla alkoi näkyä samanlainen iloinen kepposilme kuin näissä viime viikolla Vantaalla otetuissa kuvissa


Ja sitten oli mun vuoro olla hengästynyt!
 Kun kalakeittoperunoita kuoriessa (ei mene kovin kauan) olin jo kahdesti hakenut pojan hyllystä tv:n takaa, siivonnut ympäri asuntoa levitetyt muovipussit ja alalaatikoiden sisällöt, ja teipannut molempien työhuoneiden ovet kiinni, ymmärsin että nyt täällä ollaan taas terveitä hei!
Tervetuloa takas oma rasavillipiltti, kyllä meillä olikin aivan kamala ikävä.

Ja nyt meillä näyttää taas normaalilta, eli kutakuinkin tältä:
(kuva Barbro Lindgrenin kirjasta "Rasavillipiltti saa koiran")
Ihanaa. Kaikki hyvin ja kurakeleistä viis.

Pojan kurahaalari ja hanskat Ciraf (Sokokselta)
pipo H&M
takki Reima
aurinkolasit Stockmann






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!