tiistai 11. helmikuuta 2014

Tampere update

Nonni, viikko jo mennyt tätä siirtolaiselämää! Ihan kivastihan tämä täälläkin kulkee, moni asia on niinkuin visioinkin mutta on myös asioita jotka ovat toisin tai mitä en vaan muistanut tai osannut ottaa huomioon.

Niinkuin esimerkiksi sää. Mulla on ihan väärät vaatteet ja varusteet mukana. Sukset on ainakin toistaiseksi totaalisen turhat - eipä paljon hiihdetä. Lisäksi meillä molemmilla (mulla ja pojalla) on kyllä lämpökerrastoa ja pakkaskenkää, mut hei mites ne kumpparit?? No leikkipuistotkin kyllä ovat loskalla kuorrutettuja luistinratoja, niin että ulkoilut on nyt lähinnä kävelyteillä käyskentelyä ja satunnaisten kaivinkoneiden ihailua,



Kun ei päästä puistoon niin pitää keksiä jotain muuta. Onneksi on ostarit. Ensimmäisen Tampere-viikon aikana mulla on mennyt enemmän rahaa kuin koko alkuvuotena ja paljon enemmän kuin olis saanut mennä, uuh. Vaan olenpa tehnyt mielestäni oikeinkin hyviä löytöjä ja onhan noissa ostareissa muutakin hyvää, kuten esim paloautot!


Leirimeininki. Tosiaan - ne huonekalut ja mm varapatjat on tietenkin Helsingissä (mikä urpo kun en taas tajunnut). Eihän tänne mitään vieraita majoitella - paitsi camping-henkiset sinkut ja tiiviisti yhdessä viihtyvät pariskunnat - tervetuloa! Yks patja on. Ja onneksi joillain on kekseliäisyyttä löytää mukava lukunurkkaus melkein mistä vaan.



Hyviä puolia (ja vielä parempia kuin odotin) on sensijaan vaikka se lähisali. Ei se nyt ihan niin lähellä ollut kuin muistin (googlen mukaan matkaa on 2,5 km) enkä myöskään muistanut että puolet matkasta on ihan jäätävää ylämäkeä ja puolet yhtä jäätävää alamäkeä. Ja sama tietty kotiinpäin. Siellä kun lykkii kärryjä ja vielä reilun syvyisessä loskassa niin treeni jatkuu ovelta ovelle. Mut se on hyvä. Ollaan käyty viikon sisään jo neljä kertaa. Oijoi missä kunnossa mä oonkaan kesään mennessä, tervetuloa vaan shortsikelit!

Outojakin puolia täällä on. Mä hukkaan kaiken. Moni ei-niin-kovin-tärkeä tavara on hävinnyt kuin tuhka tuuleen ja muun muassa se viime viikon käsien hoito- postauksessa esittelemäni kello on kadonnut kuin maan nielemänä. Onko mulle käynyt niinkuin entiselle oravalle, vai onko syypää joku muu? Ainakaan en ole täällä ainoa joka laittaa tavaroita ehkä hiukan kummallisiin paikkoihin.


Terveisiä siis kaikille rakkaille: ystäville ja perheelle! Hyvin täällä pärjäillään! 



1 kommentti:

Kiitos kommentistasi!