tiistai 28. tammikuuta 2014

Rööperin Rouva goes Tampere

Suomen kielen rumin sana on putkiremontti. Se tarkoittaa sotkua ja pölyä, suojauksia ja sekamelskaa. Ja melua. Omat kokemukseni kertovat myös muutoista, venyvistä aikatauluista, tekemättömistä loppusiivouksista, reklamaatioista ja hermojen menetyksestä. 

Näiden mielikuvien ja kokemusten perusteella en siis arvattavasti kiljunut riemusta kun sain tietää että tässä meidän talossa on homma vielä edessä, ja sen aika on nyt, tarkemmin sanottuna ensi viikosta alkaen.
Tehtävä se tietenkin on, ja lopulta se on tietty hyvä asia. Mut kun: pitää muuttaa. Just kun me asettauduttiin ja alkoi olla niin ihanaa.

Muutaman päivän asiaa murehdittuani päätin ottaa asiaan vaikka pakkopositiivisen näkökulman, ja kas: ei se oikeastaan enää niin pahalta kuulostakaan. Tämän meidän putkiremontin hyvät puolet ovat:


  1. Tampere ja Papan työkoti siellä! Jos ei olis, jouduttais vuokraamaan sijaiskämppä tai asumaan sukulaisten/tuttujen nurkissa. Tampereen koti on vieläpä ihana 
  2. se että Tampereen koti on nimenomaan se Papan työkoti! Koska sehän tarkoittaa että Papa on siellä ainakin enemmän kuin täällä Helsingissä. Ja sitten meillä on enemmän yhteistä aikaa
  3. Kun meillä on enemmän yhteistä aikaa on mulla myös enemmän ihan omaa aikaa. Vähän mä treenaan: sali on lähellä, sukset ja järven jää vieläkin lähempänä
  4. Tampereella on kaikkia mahtavia hyödykkeitä mitä täällä Helsingin kodissa ei vielä ole kuten pesukone, tv ja toimiva netti (oikeesti, ollaan pärjätty ihan ihmeen hyvin ilman)

Niin, ei se putkiremontti tunnu näin tarkemmin ajatellen lainkaan niin kamalalta. Kavereita ja perhettä tulee tietenkin aivan kamala ikävä, mutta toivon monia monia vierailuja pääkaupunkiseudulta Tampereen suuntaan.
Se on hieno paikka se Tampere kuitenkin!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Jussipaita



Kummisetä toi syksyllä pohjanmaalta oikean perinteisen jussipaidan.
Se on niin suloinen - en meinaa kestää!
ja vielä pari kokoa liian iso mikä tekee siitä (jos mahdollista) vieläkin suloisemman.

Se päällä on hyvä päivystää alhaalla kadulla ajavia ratikoita, mikä on pienen pojan uusi lempiharrastus.
Ja onneksi ratikoita menee aika usein, eipä ihanampaa ääntä olekaan kuin niiden aikaansaamat riemunkiljahdukset.


Pojat ja autot,
pojat ja ratikat!

...ja pojat ja jussipaidat - ne vaan kuuluvat yhteen.


torstai 23. tammikuuta 2014

Lastenhuone nyt

Neljä kuukautta sitten kirjoitin unelmien lastenhuoneesta. Oltiin silloin vasta muutettu ja sormet syyhysivät sisustamaan, ja lastenhuoneeesta oli kivoin (ja helpoin) aloittaa.

Ja nyt, neljä kuukautta myöhemmin on kiva huomata että siitähän tulee just niin kiva kuin ajattelinkin!
Hemnes sohvasänky plus ihania tyynyjä ja ihania leluja!

Lisää ihania tyynyjä ja ihania leluja
Liitutaulu ja tulevan pöllöbongarin ykkössuosikki: pöllösiima
Yövahdit
ja ne haaveilemani String-hyllyt: no siinä ne nyt on. Kun vielä saatais seinään.

Vielä on haave- ja hankintalistalla Artekin lastenpöytä, se puolipyöreä, ja kaksi tai kolme pikku tuolia.
Niillä nyt ei ole mikään kiire, vielä meillä ei piirrellä.

Ja niin mites se pinnasänky? No se on edelleen ison sängyn vieressä makuuhuoneessa. Eikä silläkään ole mikään kiire sieltä pois. Koska totuus on että tässä lastenhuoneessa lapsenhuoneessa kyllä leikitään kaikki päivisin, mutta joskus öisin siellä nukkuu äiti ihan mielellään. 
                                 

sunnuntai 19. tammikuuta 2014

Kaivopuiston pieni panda


Viime päivien aamut ovat olleet aivan uskomattoman kauniita. Tietenkään kamera ei ole sattunut olemaan mukana vielä kertaakaan ennen tätä aamua, jolloin lähdettiin kävelylle jo ennen auringonnousua. Tänään oli hiukan pilvisempää kuin muina aamuina mutta silti niin niin upeaa. 
Myös Kaivarin pieni panda nautti kauniista, vaikkakin jäätävän kylmästä aamusta täysin rinnoin: Mini Rodinin pandahaalari on älyttömän suloinen ja tosi lämmin!








perjantai 17. tammikuuta 2014

Kikhernesalaatti


Vihersmoothieiden innoittamana terveellinen linja syömisissä jatkuu. Kikhernesalaatti on paitsi äärimmäinen "hyvis"-salaatti ravintoarvoltaan, niin myöskin tosi nopea valmistaa varsinkin kun käyttää valmiita kikherneitä kuten esim go green:ejä. Osta ja sekoita, that`s my kinda cooking! (No okei, pilko kans.)

Omassa versiossani oli kikherneiden lisäksi:

- kirsikkatomaatteja (mahdollisimman pieniksi pilkottuna)
- oranssia paprikaa (värin takia)
- kevätsipulia koko nippu - oi!
- 1 punainen chili ilman siemeniä ja pieniksi pilkottuna (pieniä lapsia hoitava muistaa tietenkin pilkkoessa käyttää kumihanskoja! Jos on kerrankin kokenut chilisilmän niin ymmärtää miksi.) 
- tuoretta korianteria. Laitoin yhden puntin, olis voinut olla enemmänkin. Korianteri on ihanaa.
- kaksi valkosipulin kynttä hienonnettuna
- yhden sitruunan mehu
- ripaus suolaa

Kaikki vaan sekaisin ja maustumaan! Malta ainakin tunti, mieluummin kauemminkin. Itse tein salaatin eilen ja tänään lounaalla se oli ihan älyttömän hyvää!









keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Good hair day

Rikoin eilen kaksikin "perinnettä":

1) menin kampaajalle: sitä ihmettä ei olekaan tapahtunut liki vuoteen!

2) menin uudelle kampaajalle.

Hiussali Peilistä fredalla sai ajan hyvin lyhyellä varoitusajalla: soitin maanantaina illalla ja tiistaiaamuksi järjestyi aika, mahtavaa! Kun vielä palvelu paikanpäällä oli aivan ensiluokkaista ja kampaajani Heikki aivan huippumukava sekä -taitava, niin uskonpa että tulevaisuudenkin asiakkuus paikassa on taattu.

Ja se tukka, tällainen siitä tuli:


Rakastan tukkaa - en kestä noita kuvia! Uuh, olisko selfieiden ottamiseen joku kurssi??

tiistai 14. tammikuuta 2014

Brunssi Dylanissa

Viime sunnuntain purevassa pakkasessa autoa lumesta putsatessani mietin että onko taas niin mitään järkeä lähteä brunssille Oulunkylään. Parinsadan metrin säteellä omasta kodista kun löytyy about kymmenen brunssipaikkaa mihin vois ihan vaan kävellä.

Paikka ja aika oli kuitenkin sovittu jo päiviä sitten, ja kun seuraksi oli tulossa ystävä jota näen muutenkin aivan liian harvoin, niin mentävähän se oli!

Ja onneksi mentiin. Oli meinaan yksi parhaista brunsseista mitä olen nähnyt (ja syönyt).

Ystävä oli valinnut paikaksi Dylan Kottbyn (nimi hämää, paikka on siis Oulunkylässä) ja ruuan puolesta valinta oli enemmän kuin onnistunut! Salaattivalikoima oli huikea, noin 12 (todellakin!) erilaista toinen toistaan maukkaampaa salaattia. Oi, se oli niin mun juttu! Samoin kuin jälkkäripöytä: valtava määrä ihania tuoreita hedelmiä, omnom.
Kaltaiselleni terveellisen ruuan ystävälle valikoima olis ollut ihan nappi jo pelkästään noilla eväillä, mutta tuhdimman ruuan ystävätkin oli loistavasti huomioitu ja lämpimiä ruokia näytti olevan useampaa eri sorttia.
Leipäpöydässä oli hyvää perusettiä: croissantteja, sämpylöitä ja riisipiirakoita. Jos nyt jostain haluaisi kitistä niin riisipiirakat olivat kylmiä, siitä pienenpieni miinus.

Jälkkäripöydässä oli hedelmien lisäksi pieniä herkkuja: mm suklaakakkua, tuulihattuja ja lettuja vaahterasiirapilla ja kermavaahdolla, ihanaa.


Ruokien puolesta suosittelisin Dylania ihan kenelle tahansa: valikoima on todella runsas ja varmasti jokainen löytää itselleen mieleistä syötävää!
Miljöö on siisti, väljä ja eleetön, aika ruokalamainen mutta silti ihan kiva. Tunnelma oli ainakin viime sunnuntaina rennon iloinen, ja paikka onkin erityisesti lapsiperheiden suosiossa. Itsehän olin nyt liikenteessä ilman Papaa ja Bebeä, mutta täytyy heidätkin viedä tuonne pikapuoliin! 





sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Loppuviikon kuvia ja tunnelmia

Loppuviikosta on tapahtunut niin paljon etten kertakaikkiaan ole ehtinyt postaamaan yhtään mitään.

Missä olen ollut - no puistossa.

Viimeisten viikkojen aikana meillä on nimittäin herätty muutokseen: meidän pieni vauva on hävinnyt.
 Tilalla on hyvin touhukas, erittäin voimakastahtoinen, utelias, varsin näppärä ja määrätietoisesti milloin mihinkin aikamoisella vauhdilla painava pieni poika.


 Ja tällaisen pojan kanssa ei enää riitäkään kärryttely ja silloin tällöin keinuminen, vaan on päästävä kävelemään, kokeilemaan ja kiipeilemään!

 Pyörimään

Tutkimaan lätäköitä (perjantaina)

ja ihmettelemään ensilunta (lauantaina)

Tällaiset pojat osallistuvat ruuanlaittoon kotona

ja haluavat kokeilemaan jokaisen lähipuiston jokaista lelua
Onneksi on puistot!

Tällaiset pojat on maailman ihanimpia.

Ihanaa on myös se kun tuli lunta! Lähipäivinä mennään ostamaan pulkka, josko pian päästäis kokeilemaan sitäkin. Ja äiti ja iskä taitavat tarvita lisää vieläkin lämpimämpiä vaatteita, tämä puistoilu kun näyttää olevan koko perheen uusi harrastus. Hurjan kivaa muuten sekin!




tiistai 7. tammikuuta 2014

Vihersmoothie

Vihersmoothie päivässä pitää lääkärin loitolla, that`s for sure!
 Se kuulostaa ja näyttää suorastaan ylenpalttisen terveelliseltä.


Innostuin näistä ekan kerran joskus pari vuotta sitten, ja vielä raskausaikana tein smoothieita epäsäännöllisen säännöllisesti. Beben synnyttyä kaikki kokkailua muistuttavakin jäi, ja varsinkin kaikki missä pitää kuoria tai mistä tulee tiskiä - ei vaan pysty. 
Nyt vihdoinkin alkaa pikkuhiljaa taas pystymään, ja mahtavan vaimomatskuu-blogin innoittamana ajattelin maistella vihreitä taas! Tein myös itselleni uudenvuoden lupauksen: yksi vihersmoothie päivässä. Pieni askel kohti terveellisempää elämää, ja vieläpä helppo sellainen. Onhan smoothie nyt oikeesti tosi nopea valmistaa, ja sillä kuittaa helposti lounaan tai vaikka iltapalan niinkuin tänään. 

Tämän illan smoothie piti sisällään pinaattia, kurkkua, ananasta, banaanin ja parsakaalia. Vihersmoothien paras ominaisuus onkin että siihen voi heittää melkein mitä vaan, mitä nyt kaapissa sattuu olemaan.
 Jos ja kun tätä nyt jatkan niin alan taatusti myös hifistelemään: tähänhän vois laittaa vaikka granaattiomenan mehua! Tai inkivääriä - mmm mmm!

Tulevaisuudessa tarviin kyllä uuden blenderin. Vanha obh kävi sen verran kuumana.




Ja hyvältä maistuu!


maanantai 6. tammikuuta 2014

Tammikuinen saarihyppely

Saarihyppelyä Helsingissä tammikuussa?

Tänä vuonna joo.

Aamulenkillä huomattiin että Uunisaaren silta on auki, ja pitihän sinne mennä:


...ja iltapäivällä reippailtiin Suomenlinnaan Kummitädin ja Kummitädin miehen kanssa:


No olihan siellä nyt vähän vilpoista ja piknikeväät (lue: mäkkärin omenapiirakat) pääsivät jäähtymään, mutta enpä muista että ikinä ennen olis edes harkittu Suokkipiknikkiä tammikuussa!

Ja kivaa siellä on aina. Kiitos seurasta tyypit!







torstai 2. tammikuuta 2014

Sneak peek 2014


Kotiäidin vuosi

Olen ilmoittanut palaavani töihin 1.1.2015. Sehän tarkoittaa vielä kokonaista vuotta kotona. Omg.

Ihanaa, ja pelottavaa. Valinta (kotiin jääminen) ei nimittäin ollut mulle mikään itsestäänselvyys. Tykkään omasta päivätyöstäni tosi paljon, ja mulla on sinne välillä ihan oikeasti todella ikävä. Mutta kun toisessa vaakakupissa painaa ainutkertaiset ajat oman lapsen kanssa niin todettavahan se on että kyllä niitä töitä ehtii vielä tässä elämässä tehdä.
En myöskään koe olevani erityisen kotona viihtyvää ihmistyyppiä: kaipaan tekemistä ja seuraa. Ahdistun helposti jos jostakin syystä (sairaus, sääolosuhteet tms) ei "päästä mihinkään". Tässä on varmaan kasvun paikka.
Virallinen uudenvuodenlupaukseni olkoonkin että: yritän rauhoittua. Pysähtyä hetkeen ja nauttia ihan just siitä, ilman kiirettä yhtään minnekään. Aikahan kuluu niin äkkiä, eikä sitä korvaamatonta hetkeä nyt ja tässä saa enää koskaan takaisin.
Nyt on aika olla kotona, käydä puistoissa, uimassa ja muskarissa, tavata ystäviä ja olla kiitollinen siitä että tähän kotona olemiseen on mahdollisuus!

Pääasiallinen toimenkuvani tänä vuonna on siis oleilu - maailman parhaassa seurassa. Ei hullumpaa.

Tästä syystä tulevatkin Instagram selfiet ja uusien huonekalujen kuvat usein sisältävät yhteisen tekijän:



Wouldn`t change it for the world!

Tästä tulee paras vuosi ikinä.