tiistai 30. joulukuuta 2014

Melkein kuin normipäivä

Huomenna on mun hoitovapaan viimeinen päivä. Se tulee olemaan ihan erityinen päivä, jo nyt vaikka senkin takia että vuosi vaihtuu. Mutta millainen oli normipäivä hoitovapaalla? En koskaan kuvannut yhtä kokonaista päivää aamusta iltaan, mutta vuoden varrelta kertyneistä kuvista saa kasattua aika hyvän normipäivän. Se olis voinut olla vaikka tällainen:


Heräämme ennen aurinkoa melko tarkkaan kello seitsemän. Herätyskelloa en ole tarvinnut kahteen vuoteen.


Aamupalaksi tehdään smoothie, poika valmistaa sen kuulosuojaimet päässään (hän itse haluaa). Äiti juo lisäksi kahvia, poika syö ruisleipää.

Aamuisin jotenkin kaikki kestää tosi kauan - ulos ovesta päästään aikaisintaan yhdeksältä.

Kuva: Kristiina/Unkarinsyreeni
Kuva: Kristiina/Unkarinsyreeni
Meillä on ollut aika vakiintuneet ajat milloin mitäkin tehdään: (kenelläpä lapsiperheellä ei) - aamutreffit ovat heti yhdeksän-kymmenen maissa. Silloin tavataan ystäviä, retkeillään, käydään liikkumassa tai mitä nyt ikinä keksitäänkin. Pari viikkoa sitten oltiin Kristiinan ja Markuksen kanssa Tuomaanmarkkinoilla ja karusellissa.



Lounaaksi tullaan useimmiten kotiin.
Ja lounaaksi meillä on useimmiten jotain keittoa, niinkuin kaikki lounasaikaan meillä vierailleet hyvin tietävät :D

Lounaan jälkeen on päiväunien aika. Poika nukkuu useimmiten vaunuissa parvekkeella.

Sillä aikaa minä:

...noin niinkun alkuun. Ja sit aina on jotain ekstraa. 

Ja kun joskus jollekulle sanon että ei mulla oikeen ole aikaa (esimerkiksi katsoa telkkaria/lukea kirjoja/soitella ihmisille) niin usein vastataan että nukkuuhan ne lapset päiväunet! 
No joo - mutta :D

Päikkäreiden jälkeen me joko leikitään sisällä

...tai tavataan taas kavereita ja viimeistään ruuan jälkeen mennään taas ulos.


Iltahommat alkavat seitsemän-kahdeksan aikaan riippuen (äidin) väsymystilasta kylvyllä, iltapalalla ja iltalukemisella

... ja päättyvät yleensä kahdeksan-yhdeksän aikaan petiin.
Useimmiten pyrin vielä pojan nukahtamisen jälkeen tekemään jotain, mutta joskus sitä jää sille tielleen.

Ja miksikäs ei.

Kuva: Tiina Palmu







tiistai 23. joulukuuta 2014

Valmiina Jouluun


Kaikki on nyt valmista ja Joulu saa tulla.
Ei meillä kyllä vieläkään siistiä ole ja kaupassakin pitää vielä käydä, mutta tärkein on täällä: rauhallinen ja hyvä mieli.
Olo on erilainen kuin aiempina vuosina, ei stressaa eikä huolestuta yhtään - aika ihanaa.


Olen itsekin miettinyt mikä sen eron aiempiin vuosiin tekee.
Ehkä osin se että ollaan aatto kolmisin. Vieraat tulevat vasta Joulupäivänä, ja silloin se suurin jännitys (=aatto) on jo ohi. Aattona eniten odotan sitä hetkeä kun poika avaa paketit, tai sitä hetkeä kun pukki tulee (JOS tulee, muuten keksitään joku muu jännittävä lahjojen toimitustapa) ja miten jännittävää se lapsen mielestä onkaan! Lapsen joulu on kyllä se paras joulu.


Muuten en odota yhtään mitään :)
On vaan kiva olla. Ehkä tämä onkin nyt se kuuluisa joulumieli, kaikki on hyvin just nyt ja jos tähän päälle jotain tulee niin se on pelkkää ekstraa.


Lahjaksikaan en oikein osannut toivoa mitään.
Kaikki tarvitsemani on joko joululahjabudjettien (kenen tahansa) ulottumattomissa, tai sitten aineetonta. 
Eniten toivoisin aikaa. Toivoisin myös voivani antaa läheisilleni sellaista aikaa mitä he eniten haluavat ja tarvitsevat, ja joillekin yritinkin sen kääriä pakettiin. 

Odottamaton vierailu eilen muistutti siitä miten valtava merkitys pieniltä tuntuvilla asioilla voi olla, ja itse ainakin nykyään arvostan erityisesti sitä että joku antaa aikaansa minulle. 
Yhteiset tekemiset, retket, harrastukset. Auttaminen. 
Parasta ikinä.


Tänä jouluna aion vaan leikkiä ja tehdä lapselle joulun taikoja, aikuisten joulu seuraa siitä ihan itsestään.

Tunnelmallista, leikkisää ja leppoisaa Joulua itse kullekin!






torstai 18. joulukuuta 2014

Hipsterikuusi (sivuosassa nahkahame)

Nii. Piti tehdä postaus alelöydöstä (jep, alet ovat jo alkaneet) mutta asukuvaus ei onnistunut sitten niin pätkääkään. Ulkona satoi ja sisällä oli pimeää. Ja malli heilui.


Kuvien tasoa surkutellessa huomasin et taustallahan näkyy kuitenkin toi kuusi! Se on aika kiva, blogikielellä trendikkään minimalistinen. Luomua Suomesta. Sellainen hipsterikuusi.


Kuusen ulkomuotoa syvemmin tuumaillessa mieleen tuli harvinaisen elävä joulumuisto lapsuudesta.

Ollaan joulukuusiostoksilla ja pikku-Saara - ehkä 6 v - saa valita kuusen.
On suomalaisia, metsässä kasvaneita ja viljeltyjä. Ja tanskalaisia kuusia - pörröisiä, tummanvihreitä ja tuuheita. Joihinkin oli valmiiksi suihkutettu tekoluntakin. Arvannette minkä olisin halunnut.
"Mutta eihän nuo ole edes kuusia, valitaan näistä (suomalaisista), nää on hienoja kuusia!" 
Se siitä vapaasta valinnasta ;)

Ei vaan, nyt aikuisena ymmärrän vanhempieni pointin oikein hyvin. 
Tuntuuhan se nyt ihan pähkähullulta viljellä joulukuusia Tanskassa (missä kuusia ei edes luonnossa kasva) ja roudata niitä maahan jossa ei muuta kasvakaan kuin kuusia. Tulee vähän mieleen se "jäätä eskimoille" - juttu.

Seuraava teksti on lainattu Joulupuuseuran kotisivuilta:

"Kotimainen kuusi on myös ekologinen valinta; se on tuotu läheltä, sen kasvattamiseen on käytetty erittäin vähän (tai ei ollenkaan) lannoitteita ja torjunta-aineita. Sen mukana ei kulkeudu vierasperäistä lajistoa. Puun kierrättäminen on selkeää ja yleensä helppoa.
Suomen kansa on sopeutunut kotimaiseen kuuseen vuosituhansien ajan. Kiusallisia altistuksia esiintyy harvoin, ja nekin tiedetään etukäteen.
Kotimaisen kuusen hankintamatka liittyy monen kotitalouden joulutapoihin – metsästä, torilta, noutoviljelmältä ja erilaisista myyntipisteistä saa myös joulumieltä.
Suosi suomalaista, samalla tuet työllisyyttä.


Totta joka sana ja hyviä perusteita kotimaisen kuusen hankinnalle.



Ja onhan se myös aika liikkis <3

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

10 kuvaa kesään


No mut tänään näyttää hyvältä!

Ihanaihanaihana auringonpaiste on hellinyt meitä aamusta saakka, tässä säässä oli oikein mukavaa kävellä ensimmäistä kertaa päiväkotiin.
Käytiin siellä vielä vain vähän leikkimässä ja tutustumassa, mutta tästä se sitten lähtee: muutama viikko enää ja ollaan jo ihan täysillä töissä sun muissa.


Tiedän että toistan itseäni, mutta menee se aika vaan äkkiä.

sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Kaksivuotiskuvaus!


Kummitäti antoi pojalle hurjan hienon kaksivuotislahjan - valokuvauksen.
Näissä merkeissä lähdimme viime sunnuntain aamuhämärissä kohti Hatanpään arboretumia, ja voinen tunnustaa että siinä marraskuisessa tihkusateessa surkuttelin ajatuksissani vuoden synkimpään aikaan syntynyttä lapsiparkaa. Mietin miten ihanat kuvat saisikaan kesällä: kun ruoho olis vihreää ja vois käyttää vaikka ilmapalloja tai saippuakuplia rekvisiittana! 


Onneksi toisilla meistä oli positiivisempi katsomus asiaan - lampaantalja, lyhty, pari joulupalloa ja kultainen noutaja muuttivat marraskuisen arboretumin ihan toisen näköiseksi.
Ihaillen seurasin miten kuvausmiljöö syntyy kun on silmää, enkä malttais millään odottaa että saan nähdä kaikki tuon päivän kuvat.
Vähän esimakua sain jo ja haluan ehdottomasti jakaa pari täälläkin, Tiina Palmu teki kyllä kertakaikkiaan upeaa työtä!

(kuva: Tiina Palmu)
(kuva: Tiina Palmu)

Paitsi että sain tutustua äärimmäisen mukavaan ja lämpimään ihmiseen ja sain tositosi hienoja kuvia, jätti kuvauspäivä jälkeensä muutakin: armottoman kamerakuumeen!

Mitä kaikkea voiskaan tehdä kun olis oikeasti hyvä kamera *huokaus*.
Pukki tuskin ihan sellaista tuo, et ei kai tässä auta kuin alkaa säästää (tai kerätä pulloja niinkuin Papa ehdotti :I).

Mutta iso KIITOS Tiina hienosta aamusta ja upeista kuvista, ja kiitos Kummitäti hienosta lahjasta!

torstai 11. joulukuuta 2014

Sisustussuunnitelma nyt!


Muistattekos vielä nämä? 
Kesäkuukausien aikana tein hiki hatussa sisustussuunnitelmia, (löytyy ainakin täältä, täältätäältä ja täältä) etsin suosikkituotteitani netistä ja mallailin niitä pohjapiirustuksiin.
"Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty" sanoi moni mutta vähän ihmettelevään äänensävyyn - miten se niitä noin hartaasti väkertää? 


Tulihan siinä ohessa valmistakin, ainakin lastenhuone on paketissa ja edelleen minusta aivan ihana.


Mutta sitten, oli kaksi todella vaikeaa huonetta - aula ja keittiö/olohuone/takkahuone. Aula on se ensimmäinen mikä näkyy kun meille tullaan sisään. Multitoimintohuoneessa taas on hirveästi neliöitä mutta niin on sitä toimintaakin ja niihin tarvittavia kalusteita. Apua.


Minun haasteeni sisustamisessa on se että pidän niin monenlaisesta, moni hyvinkin erilainen tyyli voi olla musta tosi hieno. Riskinä siinä on sekamelska - liian paljon kaikkea. Lisäksi meidän perheen sisustushaasteita ovat kahden voimakastahtoisen ja omasta mielipiteestään vuorenvarman ihmisen ajatusten yhteensovittaminen, erilaiset sisustusmaut ja vieläpä se että meillä ei juuri koskaan ole yhteistä kaupoissapyörimisaikaa. Apua. 


Sisustussuunnittelijan palkkaamista mietimme monesti, Papalla kun oli toiveena saada sisustuksesta "oikeanlainen". Minä näin jo tässä kohtaa punaista kun en ymmärtänyt miten sisustus voi olla oikea tai väärä, enkä mä nyt siis todellakaan haluaisi asua jonkun vieraan sisustamassa asunnossa, eihän se tuntuisi kodilta ollenkaan! Ja aina se ajatus sitten jäi.

Kunnes joskus viime keväänä eräs ystävä alkoi puhua tuttavastaan joka oli vasta valmistunut sisustusalan ammattilainen, ja joka olisi tosi kiinnostunut näkemään meidän kodin.


Ja niin siinä sitten kävi: Marika tuli käymään. Hän oli paitsi ihana ihminen niin myöskin täynnä ideoita ja tuntui ymmärtävän mua täysin. Papakin oli tyytyväinen kun saatiin ammattilainen hommaan mukaan.


Ja nyt, muutamaa kuukautta ja (muutamaakymmentä luonnosta) myöhemmin on sisustussuunnitelma valmis - ja se on niin hyvä! Siinä näkyy meidän molempien toiveet ja uusia mahtavia ideoita joita en taatusti olisi itse keksinyt. Ei sisustusammattilaisen apu tarkoittanutkaan sitä että joku muu sisustaa meidän kodin, se tarkoitti sitä että saamme upeimman mahdollisen meidän näköisen kodin.
En malttais odottaa että saadaan nuo kaikki ihanuudet tänne.

Nyt on siis aika laittaa suunnitelmat käytäntöön ja alkaa ostaa. Olispa rajaton budjetti! Nyt edetään pikkuhiljaa, mutta suunta on selvä ja fiilis hyvä - meidän kodista tulee niin upea.


Esittelen Marikan täällä blogin puolella vielä myöhemmin, haluaisin tehdä hänestä sellaisen haastattelutyyppisen postauksen johon voitaisiin ottaa vaikka teidän lukijoidenkin sisustusaiheisia kysymyksiä mukaan...? 

Palailemme tähän siis pian, mukavaa loppuviikkoa!



sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Koiramäen Joulu


Kummitäti oli meillä Tampereella kyläilemässä viikonloppuna - oli huippua!
Kahteen päivään mahtui paljon tekemistä ja mahtavia juttuja, ainakin yhdestä (toisesta) kohokohdasta kuulette vielä myöhemmin lisää :) 

Lauantain kohokohta oli kuitenkin käynti Särkänniemen Koiramäessä:


Koiramäessä vietetään nyt Joulua,  ja pakkohan sinne oli mennä koska meillä näkyy (ja kuuluu) asuvan pieni joulu- JA Koiramäki-fani. Mauri Kunnaksen kirjat ovat kovaa kamaa iltalukemistoa valittaessa, ja jouluinnostus on ehkä jopa vähän yllättänyt: tonttulakkia hienompaa asustetta ei olekaan, ja "Tip Tap Tip Tap" raikaa vaunuista vielä viimeisenä ennen päiväunille nukahtamista.


Koiramäki oli ihana.
Tykkään itsekin tosi paljon näistä lasten "maailmoista" (Koiramäen lisäksi esim Muumimaailmasta <3 <3), on vaan niin mahtavaa kun lapsille on kaikkea tällaista kivaa. Ja se riemu lapsen kasvoilla kun ne kirjan tutut hahmot ovatkin oikeasti olemassa - ei sen suloisempaa olekaan!

Tälläkin kertaa pojan mielestä parasta taisivat olla eri hahmot ja niiden halailu.

Tai sitten piparien koristelu? 

Tämä oli yksi Joulunajan erikoisohjelmista: teltassa oli valmiiksi paistettuja possupipareita jotka sai koristella mieleisekseen Dr. Oetkerin valmisteilla. Simppeli idea mutta niin kivaa! 


Ohjelmassa olisi ollut myös paljon muuta, mm joulukorttien askartelua, Drakkulan linnaa ja poniratsastusta mutta niihin poika oli vielä liian pieni... Sanoisinkin että Koiramäestä saa eniten irti vähän vanhemman lapsen kanssa, joskin kaksivuotias (ja sen äiti) oli tähänkin erittäin tyytyväinen!












keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Mieluiten pinkkii


...tai en mä nyt oikeen tiedä.
Tykkään pinkistä urheiluvaatteissa ja asusteissa ja pinkkejä juhlamekkoja on pari mutta että arkena??

Mulla on (edelleen) meneillään vaatekaapin turhuuksien karsiminen ja suunnitelmani on pukea päälle ihan kaikki nekin vaatekappaleet joita en ole käyttänyt piiiiitkään aikaan. (Sen sijaan että vaan tunkisin niitä syvemmälle komeroon miettien että "ehkä mä vielä joskus pidän"). Päälle vaan, ja jos ei tunnu enää omalta ja hyvältä niin kiertoon. 


Tänään on siis pinkin neuleen vuoro. Päivä on puolessa enkä oikeen vieläkään tiedä onko tää hyvä vai ei. Sen sijaan päivän ulkovaatteet on ikisuosikit, huivi vuosia vanha joululahja (jotkut ne osaa!) ja takki viime talven ostos


Eikä unohdeta kynsiä! Mulla ei ole tänä vuonna mitään pikkujouluja (yhyy) mutta pikkujoulukynnet on - hilepinkit!



Vaan mitäpä te olette mieltä: onko pinkki hot or not? 

Upean aurinkoista päivää, kyllä se paiste vaan tekee ihmeitä!


Neule: Monki
Takki: Tiger of Sweden
Huivi: lahjaksi saatu
laukku: Michael Kors
Kynsilakka: Mavala sävy Magic Sari