maanantai 16. joulukuuta 2013

Joulumieli, tervetuloa!


Nyt se tuntuu: joulumieli.

Viimeinen viikko ennen Joulua on jo pitkään ollut mulle se mikä tekee joulun. Ei tietenkään viikko itsessään vaan sen tapahtumat ja erityisesti tapaamiset. Tällekin viikolle olen kerännyt rakkaiden ihmisten - ystävien, sukulaisten ja työkavereiden tapaamisia: kahvitteluja, kyläilyjä ja yhteislenkkejä. Vähän pitää kiirettä, mutta maailman parasta sellaista. Tottakai me tavataan muutenkin, mutta juuri ennen Joulua - siinä on sitä jotain.

Tänä vuonna tuntuu muutenkin korostuvan joulufiilis tavararöykkiöiden sijaan.
 Paitsi että hoitovapaalaisella ei juuri ole rahaa mitä lahjoihin hassata, niin en myöskään koe että joulumieli tarvitsisi materiaa tullakseen. Liekö muutama muutto ja laatikoiden raahaaminen tehnyt sen, mutta poden akuuttia tavarakauhua. Samoin poden globaalia ahdistusta maailman hukkumisesta roskaan ja muoviin. Tottakai joskus jotain todella tarvitaan ja joskus ihan vaan halutaan ja se on okei. Ja joskus vaan tulee niin hyvä lahjaidea että se on pakko ostaa.

 Mutta lahjojen ostaminen ihan vaan siksi että jotain pitää ostaa - ei kiitos.

Eli aineettomat lahjat: lahjakortit palveluihin, elämyslahjat, matkat ja retket - näitä kannatan.
 Tai jotain joka menee varmasti käyttöön - tarpeelliseksi tiedettyä tai syötävää ja juotavaa :)

 Bebe saa jokusen tavarapaketin koska lapsille ajatus on tärkein -ideologia ei oikein tee kauppaansa.


Ja rakas joulupukki, minä voisin toivoa tänä vuonna esimerkiksi:
  1. Itse valitsemaani kauneushoitoa (ehdotin tätä jo Papalle: hän vastasi ettei mun naamassa ole mitään vikaa :))
  2. että joku veisi mun auton pesuun ja sisätilojen siivoukseen

...

Enkä kyllä kieltäytyisi uudesta läppäristä tai kamerastakaan ;D





Ihana ihana joulunalusaika ja gingerbread latte!




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!