torstai 26. joulukuuta 2013

Jouluaatto


Jouluaattona ei Helsingissä paljon rekiajeltu tai tehty lumilyhtyjä. Lanseerasimme sitten noiden sijaan uuden jouluperinteen: joulupuiston. Tihkusateisessa lähipuistossa riitti muuten tilaa.

Muuten Jouluaatto oli meillä ihanan perinteinen: 
-aamun kinkunpaisto (kypsyi yli)
-lounaalla riisipuuroa (kiehui yli)
-ja edellämainituista seurannut perinteinen "ei tästä tuu yhtään mitään"- itkun tirautus. Näin parin päivän kuluttua on taas helppo todeta että eihän tuollaisilla jutuilla ole yhtään mitään väliä. Vaikka ei se siinä hetkessä siltä tuntunut. Ja noiden jälkeen mentiin sitten sinne joulupuistoon jäähdyttelemään.

Mummu oli tehnyt suurimman osan meidän jouluruuista ja oi että oli taas hyvää! Perinteiset laatikot, rosolli ja kinkku täydentyvät meidän perheessä kalapöydällä, sienikastikkeella, perunoilla ja paistinkastikkeella tai poronkäristyksellä.
Rakastan jouluruokaa ja Bebe on selvästi perinyt saman geenin: muuten aina hyvin niukasti ruokaileva hoikkapoika pisteli mummun paistinkastiketta ja laatikoita niin ettei meinattu tahdissa pysyä! Äidin poika <3

Lahjat avattiin ruokailun jälkeen. Pukki ei tänä vuonna tullut meille kotiin, vaan oli lähettänyt paketteja ennakkoon pitkin joulukuuta ja toimittanut niitä tonttujen välityksellä takan juureen, ja voi mikä määrä niitä olikaan! Lahjat olivat upeita ja erittäin mieluisia, valtaisa KIITOS Beben puolesta tarkkasilmäisille pikku tontuille! 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!