maanantai 30. joulukuuta 2013

Vuosi 2013

Yksi tai kaksi kuvaa kustakin kuukaudesta. Muutama lause.

Tuntuupa hurjalta. Tähänkö se mahtuu, kokonainen vuosi? Tapahtuiko tuo kaikki kuitenkin vain yhden vuoden aikana?


Tammikuu

Tammikuu 2013 on juuri niin pitkä, tipaton, synkeä ja hipaton kuin laulussakin lauletaan.
Ajan Helsingistä Tampereelle ja taas takaisin. Papa hajoilee loputtomalla remonttityömaalla ja mä hajoilen ihan vaan väsymyksestä. Bebe herättää öisin pahimmillaan 40 minuutin välein. Olen nukkunut edellisen kokonaisen yön noin kymmenen viikkoa sitten. Ollaan kaikki ihan poikki. Joku puolituttu kysyy minkälaista se ruusunpunainen ja pumpulinpehmeä vauva-aika nyt on. En muista mitä vastasin, mutta ajattelin että aika kaukana se pehmoisuus on. Ennemminkin oli kuin jälkiuunileipämainoksesta: kovaa kuin elämä.

Jotain hyvää tammikuussakin: Beben ristiäiset! Ihana juhla, kaikki meni juuri niinkuin pitikin:



Helmikuu

Mun ja Papan tuplasynttärit. Papa täyttää pyöreitä ja mä ostan lahjaksi urheiluhousut ja liian pienen hupparin. Taidan olla vieläkin aika väsynyt. Parempaa kohti mennään kuitenkin!

Selfie-yhteiskuvassa mukana myös hoitokoira

... ja kuinkas ollakaan, aurinkokin alkaa pilkottaa:


Maaliskuu

Ollaan edelleen paljon Tampereella ja nyt maisemat ja kelit kohtaavat! Kummitäti Johanna ja kultainen jellona käyvät ahkerasti kyläilemässä ja ovat korvaamaton apu ja iso ilo. 


Pääsiäistä vietetään Mummulla Vantaalla. Mummulasta onkin tullut jo vähän niinkuin toinen (tai kolmas) koti.



Huhtikuu

Ollaan paljon Mummulassa, ihana kevätaurinko paistaa. Bebe vetää päikkäreitä eikä Mummu uskalla liikahtaakaan


Tampereella vietetään Beben ekat nimpparit


Toukokuu

Veljeni täyttää pyöreitä ja oon ekaa kertaa ulkona about vuoteen. Bebe on Mummulla hoidossa.


Muutenkin taitaa olla irtiottoja-kuukausi, koska käyn myös ratsastusvaelluksella piiiitkästä aikaa. Papa ja Bebe viettävät sillävälin ensimmäistä kokonaista isäpoikapäivää.


Kesäkuu

Kummitädin kanssa retkeillään Tampereella:


ja tutustutaan puistojen ja hiekkalaatikoiden ihmeelliseen maailmaan Helsingissä


kesäkuu taisi olla aika lämmin? Muistoissa ainakin aurinko paistoi aina vaan!

Heinäkuu

Heinäkuussa tavataan terrakottasotilaat Tampereen Vapriikissa


ja ollaan eväsretkellä Helsingin Korkeasaaressa



Elokuu

Elokuussa tavataan vielä Tampereen kavereita


...mutta Helsingissä tehdään jo lähtöä! Oma pikkukoti pitää nyt saada muuttolaatikoihin ja tyhjäksi



Syyskuu

Nyt se koittaa - muuttopäivä! Voi miten tätä on odotettu!

Uusi koti on hienompi, ihanampi ja upeampi kuin koskaan osasin edes haaveilla


... ja että mä saan asua täällä tällaisen(kin!) mahtavan tyypin kanssa, tarkoitan tuota selässä olevaa


Meille tulee täällä niin niin ihanaa!


Lokakuu

Papalla on vihdoin ansaittu loma: lähdetään Kroatiaan. Bebe matkustaa ensimmäistä kertaa ulkomaille ja kaikki menee paremmin kuin hyvin


ja heti kun on matkalta kotiuduttu onkin 1-vuotissynttärikakun leikkaamisen aika





Marraskuu

Marraskuussa vietetään Halloweenia (no okei me vähän varastetaan: marraskuuta edeltävänä päivänä).
On pingviiniä, on lammasta. On menoa ja meininkiä!


ja kohta jo vieteäänkin ensimmäistä oikeaa isänpäivää (silloin ihan ensimmäisenä 2012 oltiin kaikki ihan onnesta ja väsymyksestä sekaisin! Ja Bebe vasta runsaan viikon ikäinen. Ei silloin vielä olis kahvia vuoteeseen tarjoiltu, toisin kuin nyt)



Joulukuu

Jouluisia juhlia. Ihanaa yhteistä aikaa.

Koti on siellä missä ystävät viihtyvät. Home is where your heart is. Oma koti kullan kallis. Jne.

Täällä on hyvä olla!




Vielä yksi päivä tätä hienoa, tapahtumarikasta ja mun elämän mittakaavassa aika erilaista vuotta. Paljon siihen mahtuikin!

Kiitos 2013, Huomenna juhlitaan!




























lauantai 28. joulukuuta 2013

pallot ja pilkut


Pallokuosit on parasta! Beben uudet Bangbang Copenhagen -leggarit löytyi Punavuoren Peikosta, mun mekko on mangosta vaikkakin satavuotta vanha. 

Olen nyt uusiorakastanut pallokuosia parisen viikkoa ja kas mitä silmäni näkivätkään kun uutta Gloriaa selailin:


Born to be trendsetters! :D






torstai 26. joulukuuta 2013

Joulupäivän valoshow



Jos jouluaattoa meillä vietettiinkin aika perinteisesti, niin joulupäivänä puhalsivat uudet tuulet.

Päivää vietettiin ystäväperheen ja veljeni kanssa: tehtiin mielettömän hyvää ruokaa (Kristiinalta reseptit ja postaus tuloillaan!), leikittiin lasten kanssa, juteltiin, hengailtiin ja vietettiin maailman parasta aikaa! 

Ja otettiin hiukan uudenlaisia kuvia:







Bebe ja kummisetä



Tykkään noista kuvista tosi paljon, varsinkin kahdesta viimeisestä! Kristiinan blogissa näistäkin lisää.
 Ja oli kyllä mahtavan hauskat kuvaussessiot ja mahtava päivä kaiken kaikkiaan. 

Kiitos - love you guys!














Jouluaatto


Jouluaattona ei Helsingissä paljon rekiajeltu tai tehty lumilyhtyjä. Lanseerasimme sitten noiden sijaan uuden jouluperinteen: joulupuiston. Tihkusateisessa lähipuistossa riitti muuten tilaa.

Muuten Jouluaatto oli meillä ihanan perinteinen: 
-aamun kinkunpaisto (kypsyi yli)
-lounaalla riisipuuroa (kiehui yli)
-ja edellämainituista seurannut perinteinen "ei tästä tuu yhtään mitään"- itkun tirautus. Näin parin päivän kuluttua on taas helppo todeta että eihän tuollaisilla jutuilla ole yhtään mitään väliä. Vaikka ei se siinä hetkessä siltä tuntunut. Ja noiden jälkeen mentiin sitten sinne joulupuistoon jäähdyttelemään.

Mummu oli tehnyt suurimman osan meidän jouluruuista ja oi että oli taas hyvää! Perinteiset laatikot, rosolli ja kinkku täydentyvät meidän perheessä kalapöydällä, sienikastikkeella, perunoilla ja paistinkastikkeella tai poronkäristyksellä.
Rakastan jouluruokaa ja Bebe on selvästi perinyt saman geenin: muuten aina hyvin niukasti ruokaileva hoikkapoika pisteli mummun paistinkastiketta ja laatikoita niin ettei meinattu tahdissa pysyä! Äidin poika <3

Lahjat avattiin ruokailun jälkeen. Pukki ei tänä vuonna tullut meille kotiin, vaan oli lähettänyt paketteja ennakkoon pitkin joulukuuta ja toimittanut niitä tonttujen välityksellä takan juureen, ja voi mikä määrä niitä olikaan! Lahjat olivat upeita ja erittäin mieluisia, valtaisa KIITOS Beben puolesta tarkkasilmäisille pikku tontuille! 

maanantai 23. joulukuuta 2013

Aatonaatto

Tässä päivässä oli kaikki katastrofin ainekset.
Ihan liikaa tekemistä kasattuna viimeiselle päivälle ja murphyn lain mukaisesti kaikki mikä voi mennä pieleen meni pieleen. 

Meiltä katkesi osittain lämmöt loppuviikosta naapuritalon remontin takia, ja viikonlopun vilpoisen raikkaasta ilmasta nautittuamme oli tänään korjaus(yritys)töiden aika. Aamukahdeksasta alkaen täällä siis ramppasi putkimiestä ja muuta asiantuntijaa kenenkään osaamatta korjata ongelmaa. Hetken jo näytti että meille tulee vilpoinen joulu, mutta lopulta iltapäivällä tilanne saatiin korjattua. Onneksi.

Mutta kaiken tuon hässäkän keskellä ei paljon siivoiltu tai koristeltu saati paistettu kinkkua! Viimeiset kauppaostokset hoidin vasta iltakuudelta, muut hommat jäänevät huomiseen. Sanomattakin lienee selvää että Papa on töissä ja tulee vasta huomenna, nähtäväksi jää mitä sitä ennen saadaan valmiiksi.

Sen verran on kuitenkin jo saatu että joululta tuntuu:

On kukat, on kynttilät, on tuli takassa. 
On vino pino lahjoja ja muutama vielä paketoimatta. Kyllä tää tästä.

Lämmintä on ainakin.


lauantai 21. joulukuuta 2013

Viikon varrelta

Joulunalusviikko on ollut täydellinen.


Ollaan kyläilty ja tavattu ystäviä ja sukulaisia. Meillä on kyläilty. Käytiin myös mun työpaikalla viemässä joulutervehdys ja Bebe kävi kurkkimassa toimiston jokaiseen huoneeseen: voi että oli kivaa sielläkin ja niin mahtavaa nähdä työkavereita ihan liian pitkästä aikaa!
Käytiin kuluneella viikolla myös ensimmäistä kertaa snadistadissa, ja se oli ihastusta ensi silmäyksellä. Voipi olla että pukki tuo Bebelle ihka ensimmäisen kausarin!

Mutta ennenkaikkea, ystävät rakkaat: teitte sydämeeni Joulun. Kiitos siitä.

 Koska lopultahan se on todellakin niin että:

...ja tässä viikossa sitä on ollut paljon!

keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Saaran kauneuskeskiviikko

Kaiken kiireen keskellä täytyy ottaa itselleen aikaa. 
Olla pari tuntia vastaamatta puhelimeen, kieltäytyä jostain menosta. 

Huomasin jo aikoja sitten että itselläni oman ajan ottaminen ja omien rutiinien ylläpito toimii parhaiten tiukahkolla aikataulutuksella: treenit aina samoina päivinä, pyykkipäivä tiettynä päivänä jne.

Ja yksi ihanimmista rutiineista: oman itsen hyvinvoinnin vaaliminen jokaviikkoisena, tiettynä iltana.
 (Mun tapauksessa keskiviikkoisin, koska kauneuskeskiviikko vaan kuulostaa kivalta)

Saaran kauneuskeskiviikko on jo niinkin tunnettu juttu että Papa(kin) muistaa ja hyväksyy sen tavoittamattomuuden syyksi: "ai joo, sullahan oli tänään se." Armas ystävä tiesi ja muisti asian myöskin ja ehdotti että tekisin siitä postauksen, ja ottipa hän vielä tämän jutun kuvatkin. Eli suurkiitos Kristiina!


 

Keskiviikkorutiineihin kuuluu naamio ja/tai kuorinta ja tehokosteuttava voide. Sama homma kasvoille ja vartalolle, luonnollisesti eri tuottein.


Clinique ja Clarins ovat ihan parhaita merkkejä mun mielestä melkein missä tahansa kosmetiikassa.
 Estee Lauderin itseruskettava on kuitenkin ihan lyömätön, ja käytän sitä epäsäännöllisen säännöllisesti väriä tuomaan, erityisesti talvenkalpealle iholle.


Vielä käsien hoito ja kynsien lakkaus ja keskiviikon hoitohetki on valmis.

Jos aikaa ja tarvetta on niin lisään listaan vaikka pedikyyrin tai hiusnaamion. Muutenkin rutiini elää vuodenajan ja tarpeen mukaan. Tärkein pointti onkin lähinnä se että katsoo ensin peiliin ja tekee sitten mitä on tarvis!


Tämän takia siis, ei bloggailua eikä postauksia keskiviikkoisin


Olen kiireinen toisaalla.