tiistai 12. marraskuuta 2013

Kaikkien isien päivä

Isänpäivän aamua meillä:
(Kortti on blogilavastus: kyllä Beben isää sanotaan oikeasti iskäksi tai isiksi)

Selvittiin viikonloppuna helpolla. Papa ei koskaan syö aamiaista, kuppi (tai viis) kahvia riittää.
Lahjaksi annettiin lämmin huivi ja pipo, niiden kanssa tarkenee sitten talvella laskea pulkkamäessä!

Isänpäivää juhlittiin toisen, vielä tuoreemman isin ja hänen perheensä kanssa: hieno päivä kaikinpuolin!


Tuona samaisena päivänä minä mietin vanhemmuutta ja erityisesti isyyttä hiukan eri kantilta kuin ennen, ja vaikka olen äärimmäisen onnellinen jokaisen uuden isän puolesta niin samalla mietin että on tää aika epistä - äitiys versus isyys nimittäin.
Äitinä liki kaikki valinnat ovat (yhteiskunnan silmissä) ok: imetä tai jätä imettämättä, ole kolme kuukautta tai kolme vuotta kotona. Syötä lapselle luomua tai anna purkkiruokaa, kaikki käy, mikä vaan sulle itsellesi parhaiten sopii.
Ja tämä ON hyvä juttu. Muottiin puristaminen ja yhden oikean äitiyden mallin ihannoiminen on so last season, mutta miksi voi miksi sama ei päde isiin?

Tänä päivänä halutaan oikein valtiovallankin toimesta isät kotiin. Tämän päivän "hyvä isä" (vähän niinkuin tämän videon sankari-isä) pitää kaikki mahdolliset isävapaat ja hoitovapaata ainakin vuoden. Tuntuu että isiä halutaan aina mitata numeerisin arvoin. Ei niin kovin kauan sitten hyvän isän mittari oli tilipussi: oli pikkuisen noloa jos vaimo joutui menemään töihin. Nyt mittarina on lapsen kanssa (kaksin) vietetty aika, on pikkuisen noloa jos ei pidä niitä vapaita. Vuoden isäksikin valittiin työn ja perhe-elämän ansiokkaasti yhdistäneitä isiä, jotka pitivät mahdollisimman paljon perhevapaita. Missä vaihtoehdot? Miksi isän muotti on (taas) niin ahdas?

Toivon että isät itse eivät ahdistu yhteiskunnan ja ympäristön painostuksesta, vanhempana olo on ihan tarpeeksi haastavaa ilman sitäkin. Hyvää isyyttä tai äitiyttä ei mitata sillä, tekeekö asiat niinkuin on trendikästä vaan että tekee ne niin että lapsen paras toteutuu. Jokainen perhe tehköön omat valintansa. Siksi minua suututtaa myöskin kotihoidontukeen kaavailtu uudistus, siinähän nostetaan yksi ratkaisu, 50:50, ylitse muiden.
Harmi vaan että se tehdään pakolla. Kannatan tietenkin tasa-arvoa, mutta valinnan- ja yksilönvapautta ihan yhtä lailla.

Minä antaisin "vuoden isä" -palkinnon vaikka jollekin rohkean ratkaisun teini-isälle tai kelle tahansa lapsiaan rakastavalle ja parhaansa tekevälle isälle, oli tämä sitten koti-isä, yrittäjä-isä tai vaikka yritysjohtaja-isä, joista kaksi viimeksi mainittua tekevät taatusti paljon töitä mutta eivät rakasta lapsiaan yhtään sen vähempää kuin se koti-isäkään. Ei rakkauden määrää voi mitata.

Ja meidän Papalle antaisin "maailman paras isä" -palkinnon joka ikinen kerta kun kuulen hänen sanovan Bebelle että "Isä rakastaa sua maailman eniten". Sillä lauseella tehdään onnellisia lapsia, ja tosi tosi tosi onnellisia äitejä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos kommentistasi!