lauantai 30. marraskuuta 2013

Makuuhuone (joka muutti) on my mind


Reilukerho siirsi makuuhuoneen Papan ollessa työmatkalla. Tästä oli kyllä keskusteltu jo aiemmin, ja tietenkin mun oli pakko kokeilla. Heti kun tilaisuus tuli. Ja ai että siitä tulee hyvä!


Paino sanalla tulee :)

Ollaan asuttu täällä nyt kohta kolme kuukautta ja vieläkin on kaikki ihan kesken: Papa on joutunut olemaan nyt tosi paljon poissa kotoa töiden vuoksi, niin sisustuksen suunnittelu yhdessä on pikkuisen hankalaa. Mut mä täällä sitten visioin ja järkkäilen, ja kyllä me vielä joskus päästään myös toteuttamisen asteelle!

Oikeasti ajan ottaminen on todella hyvä asia. Kolmessa kuukaudessa on ehtinyt sisäänasua asunnon ja nyt vasta alkaa hiljakseen oivaltaa miten tää homma voisi toimia. Niinkuin nyt esimerkiksi huonejärjestys. Tästä nykyisestä master bedroomista kaavailtiin alunperin telkkarihuonetta, mutta musta tää toimii ehdottomasti parhaiten näin. Tässä huoneessa on ehkä koko kodin parhaat maisemat aina merelle asti, mutta koska huonekorkeus on matala niin luontevinta on katsella niitä maisemia sängyllä maaten. Tietty.

Ja se visio: kuvittelen sänkyyn pellavaiset helmalakanan ja päiväpeiton, luonnonvalkoisina. Lisäksi muutama kiva tyyny.

(kuva lainattu http://www.adaina.fi/bed_spreads.php)

Yöpöydiksi jotain kevyttä ja modernia, kuten:

(kuva lainattuhttp://www.sagan.fi/shop.php?groupId=159)

Lampuiksi vaikka nämä artemiden tolomeo minit:

(kuva lainattu www.artemide.us)

Maton lainasin visioinnin (ja kuvauksen) ajaksi eteisestä, tuoli on ja pysyy.





Vaaterekin paikalle tulisi lipasto, mieluiten vanha ja valkoinen. Sellainen mihin mahtuisi pienimmät matkalaukut ja vähän muutakin. Löysinkin jo täydellisen, vähän tämän näköisen:

(kuva lainattu http://verkkokauppa.sareka.fi/product/495/matala-kaappi-kierratyspuukansi)

Sänkyä vastapäätä olevalla seinällä on upotettu pisto- ja antennirasia telkkaria varten koska sitä alunperin tänne suunniteltiin. Lähtökohtaisesti karsastan syvästi telkkarin laittamista mihinkään näkyville, mutta koska sen nyt saisi kivasti "tauluksi", niin mitäs jos tekisi taulukollaasin, missä yhtenä tauluna olisi valko- tai hopeareunainen tv?
Luin jostain että telkkari makuuhuoneessa on niin totaalisen passè, että se on jo suorastaan retroseksikästä - mikäs siinä, paljon muuta retroseksikästä ei taida meillä ollakkaan :D

Siinäpä se makuuhuone alkais olla: uskon että tuolla nukuttais aika makeasti! Siellä nukutaan JO tosi makeasti. Kävin kurkkaamassa: sinne oli sammahtaneet sekä nukutettava että nukuttaja. Oi <3

torstai 28. marraskuuta 2013

Pikkujouluvieraina


Pikkujoulukausi on avattu!


Ja mikä avaus! Ihana Kristiina kutsui meidät viettämään pikkujouluja baby-style, ja mikä voisikaan olla parempaa. Kahdeksan äidin ja yhtä monen lapsen seurassa aika lensi ja menoa riitti! Mahtavat koristelut, hyvää ruokaa, parasta vertaisseuraa: tästä on vaikea parantaa :)



(Tilanne filmille! Kristiinan ottamia kuvia löytyy osoitteesta www.unkarinsyreeni.blogspot.fi)
Kiitos upeista juhlista Kristiinalle ja kaikille mukana olleille!

...ja kiitos myös kuvista sekä juhlan emännälle että toiselle kuvaajalle! Musta ja Bebestä on niin vähän yhteiskuvia että käytän tilaisuuden hyväkseni ja laitan vielä toisenkin:

Iloiset vieraat!










maanantai 25. marraskuuta 2013

Joulukadun ja -kauden avaus

Rakastan rakastan rakastan Joulunalusaikaa! Pimeys ei ahdista yhtään kun sitä voi valaista kynttilöillä ja jouluvaloilla. Ja ihanat joulunodotusherkut- omnom! Riisipuuroa me syödään muutenkin ja nyt vielä enemmän. Ja sekahedelmäkeittoa. Ja glögiä ja konvehteja ja joulutorttuja - oi oi! Joulutortuista uhosin Papalle että syön niitä tänä vuonna niin että räjähdän. Katotaan sitä, mutta paljon niitä menee, se on varma.

Eilen oli Helsingissä joulukadun avajaiset ja sehän on se "virallinen" merkki että joulukausikin on nyt avattu


Hieno tunnelma, hienot avajaiset!

Mieleltäni jouluistuneena aloin sitten illalla tehdä joulua kotiinkin. Meidän olohuoneen/keittiön/minkälie ikkunat on kuin tehty jouluvaloja varten:


ja ikkunalaudat koristeita ja kynttilöitä varten

niin ihanaa! Ja nuo valot näyttää vielä kivammalta ulospäin, kävin katsomassa (monta kertaa)

Kaikkein parasta on että nyt on yksi kuka jakaa tämän innostuksen jouluun ja valoihin:











lauantai 23. marraskuuta 2013

Martin markkinat


Käytiin iltapäivällä Mummun kanssa Martin markkinoilla Kaapelitehtaalla ja kotimatkalla mietittiin että oli kyllä kiva tapahtuma mutta kuka ihme on Martti ja miksi markkinat? Omissa ajatuksissani Martin markkinat liittyy tietenkin Martin päivään ja Martin päivä taas on tuttu lähinnä Nils Holgerssonista - eli juu, aika ontuvat tiedot. Onneksi on google ja wikipedia, se tiesi kertoa että:

"Martinpäivää vietetään 10. tai 11. marraskuuta pyhimys Pyhän Martin kunniaksi. Protestanttisessa ja erityisesti luterilaisessa maailmassa Martinpäivän vietto yhdistyy uskonpuhdistaja Martti Lutherin kunnioittamiseen."

"Martinpäivällä on monien muiden pyhimysjuhlien tapaan pakanallinen pohja. Martinpäivän taustalla on alun perin germaaninen sadonkorjuujuhla, johon liittyi runsas syöminen oluineen, makkaroineen, juureksineen, hedelmineen, hanhineen ja leivoksineen. Hanhi oli keskiajalla yksi suosituimpia kotieläimiä ja erityisesti juuri germaanialueilla sekä koko Keski-Euroopassa. Martinpäivänä teurastettiin kotieläimet, jotka eivät muuten olisi selvinneet yli talven, ja näihin eläimiin kuului hanhi, joten näistä syistä johtuen hanhi muodostui juhlan pääruoaksi."

Ja kas, näin taas viisastuttiin. Enkä ollut ihan väärässä sen Nils Holgerssoninkaan suhteen.

Markkinoilla oli muuten paljon tosi hienoja käsitöitä, nämä lammaslapaset päätyivät kotiinkin:

Markkinat on käynnissä vielä huomennakin, kannattaa käydä vaikka joululahjaostoksilla tai ihan jo pelkän maiseman takia:
paluumatkalla Kaapelitehtaalta


torstai 21. marraskuuta 2013

Sadepäivä

Tämän päivän suunnitelmat meni saman tien uusiksi kun aamulla katsottiin ulos.
Mikä ihme se on? No parvekkeella uskollisesti sateessakin päivystävä glitterikettu!
 Eino-myrskyn perillinen tai joku vastaava riepotti puita ja vaakasuora vesisade torppasi tehokkaasti suunnitellun kävely-kyläilyreissun.

Niin me sitten jäätiin kotiin. Puoleenpäivään saakka myrskysi niin ettei viitsitty lähteä edes (alakerran) Alepaan vaan syötiin mitä kaapissa oli. Meidän tapauksessa siellä on ylipäätään tosi vähän mitään koskaan, ja reissun jäljiltä tilanne oli jotain niukan ja olemattoman välillä.
Pakastimen sisältö paistettuna: ei huono!

Ettei Mummu nyt huolestu niin kerrottakoon että saatiin me jääkaapin aineksista aikaiseksi myöskin kanakeitto. Ei kuvauskelpoinen, mutta ihan maukas: Bebenkin mielestä.

Ja loppupäivä, se kului näin:

Vaikka sadepäivät ja sisälläolo tuntuvat joskus järkyttävän pikkuisen raskailta, niin mietin tänäänkin että nämä ovat varmaan just niitä hetkiä mitä sitten joskus työelämään palattua ja Beben kasvettua todella ikävöin.
 Tänään tavoitteena oli rakentaa monta hienoa megablocks-eläintä ja lukea monta kirjaa. Tai oikeastaan monta kertaa sitä samaa: Beben lempparikuvakirjaa eläinlapsista. Ja halia ja pusutella ilman kiirettä minnekään! Näissä tavoitteissa onnistuttiin.

Onni on sadepäivät <3








tiistai 19. marraskuuta 2013

I love Tampere


Tampere on kyllä kiva paikka.

Ennen kuin tapasin Papan en ollut käynyt kaupungissa kuin ihan muutaman kerran: lapsena tietty Särkänniemessä ja myöhemmin joillain työreissuilla. Sittemmin täällä on vietetty aikaa enemmän ja vähemmän, ja viimeisen vuoden aikana todellakin paljon paljon.

Nyt ollaan täällä parin päivän reissulla renkaita vaihtamassa ja Papan seurana, ja ajatuksena oli myös tehdä turistiopas Tampereelle -tyyppinen postaus kuvineen, mutta koska täällä vihmoo jäätävää tihkua niin taidanpa mieluummin muistella kesää ja kulunutta vuotta!
Kesää Tampereella, kyllä oli hienoa!


...ja samalla voisin tehdä top 10 listan asioista joista eniten Tampereella tykkään:


1. Ulkoilumaastot ja -maisemat


2. Järvet


3.Pyynikinharju ja erityisesti munkkikahvila! Tässäkin kuvassa ollaan reippailemassa sinne. (Ja miten pieni Bebe olikaan tuolloin, niisk :`))


4. Museokeskus Vapriikki ja erityisesti lelumuseo. Ihan mahtava paikka!




6. Ravintolat. Kyseinen kuva on ravintola Kaislasta. Kaisla on kiva, mutta suursuosikiksi on muodostunut Armas-katukeittiö, toisinaan hiukan kulmikkaasta palvelusta huolimatta. Ne lähiruokakebabit - ne tulevat uniinkin. Myös Coussicca on erittäin jees.


7. Puistot

tallipiha_suklaapuoti_w.png
Tallipihalta ei ollut omia kuvia, käytän tilaisuuden hyväksi ja mainostan samalla heidän i-h-a-n-a-a suklaapuotiaan! Kuva lainattu täältä.


9. Tampereen koti
Näissä maisemissa sielu lepää



...ja numero 10 olkoon yhdessäolo! Ja kakut. Ja torin mansikat. 





















tiistai 12. marraskuuta 2013

Eka itämainen!

Siinä se nyt on, mun eka itämainen matto!


Hullaantuminen mattoihin ei vaan ota laantuakseen, ja viimeisten viikkojen aikana olen kierrellyt kauppoja, surffannut netissä ja oppinut niin paljon näistä matoista. Kuka olis tätäkään uskonut ;)

Ja tuo ensimmäinen, se löytyi blogimaisen ihanasti yhdeltä Helsingin irst... noo vähiten trendikkäältä kirpputorilta.
Se on pieni, se on Pakistanista (mikä ei ole se kuuluisin itämaisten mattojen valmistusmaa) ja se on täydellisen kokoinen meidän pikkuvessaan:

(en malttanut odottaa maton suoristumista tuuletuksen jäljiltä ennen kuvaamista, siks nuo kuprut)

Ja se maksoi vain parikymppiä! Alkuun en ihan hullaantunut noihin väreihin, olin ajatellut jotain enemmän punasävyistä mutta hei - tuohan toimii.


Näitä lisää!

 Metsästys jatkuu. Muualle kotiin haluaisin niitä oikeita persialaisia, kaikkein kauneimpia!







Kaikkien isien päivä

Isänpäivän aamua meillä:
(Kortti on blogilavastus: kyllä Beben isää sanotaan oikeasti iskäksi tai isiksi)

Selvittiin viikonloppuna helpolla. Papa ei koskaan syö aamiaista, kuppi (tai viis) kahvia riittää.
Lahjaksi annettiin lämmin huivi ja pipo, niiden kanssa tarkenee sitten talvella laskea pulkkamäessä!

Isänpäivää juhlittiin toisen, vielä tuoreemman isin ja hänen perheensä kanssa: hieno päivä kaikinpuolin!


Tuona samaisena päivänä minä mietin vanhemmuutta ja erityisesti isyyttä hiukan eri kantilta kuin ennen, ja vaikka olen äärimmäisen onnellinen jokaisen uuden isän puolesta niin samalla mietin että on tää aika epistä - äitiys versus isyys nimittäin.
Äitinä liki kaikki valinnat ovat (yhteiskunnan silmissä) ok: imetä tai jätä imettämättä, ole kolme kuukautta tai kolme vuotta kotona. Syötä lapselle luomua tai anna purkkiruokaa, kaikki käy, mikä vaan sulle itsellesi parhaiten sopii.
Ja tämä ON hyvä juttu. Muottiin puristaminen ja yhden oikean äitiyden mallin ihannoiminen on so last season, mutta miksi voi miksi sama ei päde isiin?

Tänä päivänä halutaan oikein valtiovallankin toimesta isät kotiin. Tämän päivän "hyvä isä" (vähän niinkuin tämän videon sankari-isä) pitää kaikki mahdolliset isävapaat ja hoitovapaata ainakin vuoden. Tuntuu että isiä halutaan aina mitata numeerisin arvoin. Ei niin kovin kauan sitten hyvän isän mittari oli tilipussi: oli pikkuisen noloa jos vaimo joutui menemään töihin. Nyt mittarina on lapsen kanssa (kaksin) vietetty aika, on pikkuisen noloa jos ei pidä niitä vapaita. Vuoden isäksikin valittiin työn ja perhe-elämän ansiokkaasti yhdistäneitä isiä, jotka pitivät mahdollisimman paljon perhevapaita. Missä vaihtoehdot? Miksi isän muotti on (taas) niin ahdas?

Toivon että isät itse eivät ahdistu yhteiskunnan ja ympäristön painostuksesta, vanhempana olo on ihan tarpeeksi haastavaa ilman sitäkin. Hyvää isyyttä tai äitiyttä ei mitata sillä, tekeekö asiat niinkuin on trendikästä vaan että tekee ne niin että lapsen paras toteutuu. Jokainen perhe tehköön omat valintansa. Siksi minua suututtaa myöskin kotihoidontukeen kaavailtu uudistus, siinähän nostetaan yksi ratkaisu, 50:50, ylitse muiden.
Harmi vaan että se tehdään pakolla. Kannatan tietenkin tasa-arvoa, mutta valinnan- ja yksilönvapautta ihan yhtä lailla.

Minä antaisin "vuoden isä" -palkinnon vaikka jollekin rohkean ratkaisun teini-isälle tai kelle tahansa lapsiaan rakastavalle ja parhaansa tekevälle isälle, oli tämä sitten koti-isä, yrittäjä-isä tai vaikka yritysjohtaja-isä, joista kaksi viimeksi mainittua tekevät taatusti paljon töitä mutta eivät rakasta lapsiaan yhtään sen vähempää kuin se koti-isäkään. Ei rakkauden määrää voi mitata.

Ja meidän Papalle antaisin "maailman paras isä" -palkinnon joka ikinen kerta kun kuulen hänen sanovan Bebelle että "Isä rakastaa sua maailman eniten". Sillä lauseella tehdään onnellisia lapsia, ja tosi tosi tosi onnellisia äitejä.

keskiviikko 6. marraskuuta 2013

Juhlan jälkeen

...tyhjä pää :)

Lokakuun loppupuoli oli yhtä juhlaa: oli Beben synttärithurjat Halloweenit ja Pyhäinpäivänä ystäväpariskunnan tyttären ristiäiset. Kiitos isäntäväelle hienoista juhlista!

Pyhäinpäivä päätettiin vielä jokavuotiseen vierailuun Hietaniemen hautausmaalla:


Vierailusta Hietaniemen hautausmaalla pyhäinpäivänä on tullut mulle ja nyttemmin myös meille tosi tärkeä juttu. Mietittiin Papan kanssa että me ollaan käyty siellä yhdessä jo kolmena vuonna. Ja sitä ennen mä olen käynyt ainakin parina. Eli ehkä kyseisen perinteen voi nyt julistaa meidän perheen jokavuotiseksi traditioksi? 
Koko hautausmaa on niin kaunis kynttilöineen ja kukkineen. Me viemme omamme "menneiden sukupolvien ja muualla lepäävien" - muistomerkille. Taas viime viikonloppuna kynttilöitä oli niin niin paljon: valo ja kynttilöiden lämpö - se tuntui kauas ja jäi myös sydämeen. Toivon kovasti että tästä perinteestä jäisi Bebellekin lämmin muisto, hänhän oli nyt mukana ensimmäistä kertaa.

Kaikkien hienojen juhlien ja tapahtumien jälkeen kuluva viikko alkoi jotenkin... ontosti. Mitä mä nyt teen kun ei ole mitään juhlaa valmisteltavana? Toisaalta aika ihanaa olla vaan rauhassa kotosalla tai hengailla kaupungilla ilman kauppalistaa, vau.

Mitä mä sitten olen tehnyt: no ainakin siivonnut. Juhlien jälkeinen siivoaminen on musta oikeesti ihanaa. Ystävät tekevät kodin ja juhlien jälkeinen k-a-m-a-l-a sotku onkin oikeastaan h-y-v-ä sotku. Merkki siitä että on ystäviä!

Toisaalta kyllä nautin myös kovasti siitä puoliminuuttisesta siivouksen jälkeen kun koko koti on siisti, koska eipä aikaakaan kun:


Siivotessa myös sisustusinto saa taas tuulta (ja aika paljon!) ja erityisesti mattokuume on tosi kova. Tästä lisää pikapuoliin, saas nähdä miten tänään käy yhden haaveyksilön kohdalla!