keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Yökyläilyä

Eilinen päivä alkoi jännittävissä merkeissä: Beben krokotiilireppu oli pakattu ihka ensimmäistä yökyläreissua varten: Mummun luokse, naapurikaupunkiin.

Mulla oli illan varalle suuria suunnitelmia: viettäisin illan ihan vaan itsekseni (Papa on taas työreissulla), ostaisin sushia ja EHKÄ pikku lasin kuohuvaa. Ja sit kävisin ihan rauhassa erään projektin (josta myöhemmin lisää) kimppuun.

Mutta sitten, second thoughts:

-on hän vielä aika pieni
-hän on ollut viime päivinä erityisen äidinkaipuinen (oikeesti)
-mä imetän enää kuukauden tai pari: sen loputtua on niin paljon helpompaa yökyläillä
-ja ennenkaikkea, miten me pärjätään ilman toisiamme??

Puhuin näistä ajatuksistani Papalle, joka sanoi jotenkin näin: "Vaikka hän (Bebe) onkin pieni, meidän pitää kunnioittaa hänen tunteitaan".

Touche! Pieni Bebe, tunteet, kunnioitus.

Soitin Mummulle, ja kuinkas kävikään:


Beben krokotiilirepun sijaan Mummu pakkasi oman Fjällräveninsä ja tuli yökyläilemään meille. Bebe sai Mummun JA äidin, ja saatiin kaikki levollinen yö. Ja mä sain ne sushit. Ja projektin alulle.

Mummu <3 <3 <3

3 kommenttia:

  1. Meillekin on muuttanut yksi erittäin mammanpoikanen. Äidin syli vaan kelpaa:)

    VastaaPoista
  2. Ai että, teillä on siis ihan sama tilanne! Mammanpoikanen on muuten ihana ja erittäin kuvaava sana, alan käyttää :)

    VastaaPoista
  3. Saa käyttää, ihan ite keksisin :)

    VastaaPoista

Kiitos kommentistasi!