sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Note to self: muista kamera!

Oli ihana viikonloppu.

En tiedä paljon mitään kivampaa kuin juhlien ja illanistujaisten suunnittelu: mietin menut, kattaukset, asun, kaiken. Suunnittelu on melkein yhtä kivaa kuin itse juhlat!

Ja viimeisinä parina (!) vuotena juhlia ei ole juurikaan ollut. Ei oo ollut paikkaa: oma pikkukoti oli vaan liian pieni millekään kahta henkilöä isommalle tapahtumalle. Tampereella taas olis tilaa, mutta tuttuja ei juurikaan...

Mutta nyt, hip hurraa, uusi koti on t-ä-y-d-e-l-l-i-n-e-n juhlien ja kaikenmaailman kutsujen järjestämiseen!

Ja mähän aloitin heti. Lounasvieraita on käynyt jo useita ja samoin yhdet viikonlopun yökyläläiset.

Ja tänään järjestettiin eka brunssi! Vieraana meillä oli ystäväpariskunta ja heidän liki uunituore poikansa (niin suloinen!).
Rakastan brunsseja ylipäätään, ja itse tehtynä saa tietenkin just sellaisen kuin haluaa. Tämän päivän brunssiin tuli syksyn värejä lainaava kattaus:


Suolaisia ruokia: ??

Makeita herkkuja: ??

Hyviä juomia: ??

...Ja mä unohdin kuvata!!!

En siis vielä(kään)ole tosibloggaaja, tosibloggaaja kuvais aina kaiken.
Havahduin kuvaamaan vasta vieraiden lähdettyä kun ihailin heidän tuomiaan kukkia:

(aivan upeat! Mun uudet lempparit.)
No onneks meillä oli tositosi kivaa, ruoka oli hyvää ja sitä oli paljon (elän ehkä about viikon rääppiäisillä). Paria uutta reseptiäkin tuli testattua, ja hyviksi osoittautuivat joten muutaman viikon päästä uus yritys. Silloin meillä onkin järjestettävänä oikeen brunssien brunssi eli Beben synttärit! Kamera valmiina!
















perjantai 27. syyskuuta 2013

Syksyn paras väri

... on poltettu oranssi!

Mitä tahansa tän värisenä, kyllä kiitos.


Bebellä on pipo ja hanskat:

(okei, hanskat on vauhdissa pudonneet)

ja mulla uus neule:

(Uff:ista! mielettömän hieno! ja mielettömän HUONO kuva!)


Oranssi on iiihana, mutta niin on mustavalkoinenkin. Ja keltainen.

Mietin pitkään beben talvivaateväritystä, olisko se keltainen niinkuin tää Reiman haalari:

(kuva lainattu Stockmann)

Vai sittenkin mustavalkoinen niinkuin tämä Mini Rodinin pandahaalari:

(kuva lainattu Punavuoren Peikko)


Ja pandaan päädyin, on se vaan niin niin söpö! Ja siihen sopii ne oranssit asusteet. 
Tulkoon talvi, nyt me ollaan valmiina! 







keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Mattohaaveita



Enpä tiennyt ennen että lattiastakin voi itselleen hankkia stressin.

Meillä on upouusi, naarmuton, kolhuton, kiiltävä ja ihana lattia. Ja sitten meillä on kävelemään opetteleva ja juuri esineitä heittämään oppinut Bebe. Ja huonekaluja, mitkä hakevat paikkaansa.

Eikä mattoja.

Ne tois niiiiin paljon suojaa, ja olishan täällä kotoisampaa kun olis matot. Ja kaikukin ehkä lievenisi. Mutta se valinta, se on niin niin vaikeeta.

Matto viimeistään määrittää sisustuksen tyylin. Sama huone muuttuu ihan täysin persialaismatolla, tai jos lattialla olis vaikka graafinen villamatto. Ja mä ihan tykkään molemmista.

Ei auta kuin mielikuvitella, miltä tää koti näyttäis milläkin matoilla. Tällä hetkellä haaveissani kutakuinkin tältä:

Eteiseen ja aulaan villaa, graafista ja mustavalkoista. Voi jos saisi mittojen mukaan valmistetut, niinkuin täältä Linidasta:

(Kuva lainattu http://www.linida.fi/)

Keittiön pöydän alle käytännöllistä ja muulle sisustukselle tilaa antavaa, esim tällaista:
TÅRNBY Matto, kudottu IKEA Taitavan käsityöläisen käsin kutoma matto tekee sisustuksesta persoonallisen.
(Ihan Ikeasta. Kuva lainattu)


Ja olohuoneeseen, oi sinne haluaisin ne paimentolaismatot, yhden ison:
(kuva lainattu foreign objects)

...ja yhden pienen:
(kuva lainattu foreign objects)

Eikä niiden nyt tietenkään tarvis olla just nuo kaksi mattoa, mutta mustavalkoiset, marokkolaiset kuitenkin... Vai onko se liian "mää kans"- juttu, noita kun nyt näkyy jokaisessa sisustuslehdessä ja -blogissa? 

Oh, asiaa täytyy sittenkin vielä pohtia. Taidan aloittaa mattohankinnat tuosta Ikealaisesta, se on niin varmaa "mää kans"- kamaa ettei tarvii edes miettiä!


                                                            

tiistai 24. syyskuuta 2013

Baby shower (ja oodi ystäville)

Päivälleen vuosi sitten, 24.9.2012 oli asiat aika erilailla kuin tänään:

Ei ollut uutta kotia, oli vain loputon remonttityömaa.

Ei ollut vielä äitiyslomaa, oli viimeinen työviikko.

Ei ollut Bebeä (!!!)


... mutta mitä sen sijaan oli:

Oli muuan massu:



Oli hyvää ruokaa:



Oli vaippakakku:



Oli muistoja:



Oli ihania ajatuksia:



...ja hyviä elämänohjeita:



Oli ihania lahjoja:



...ja (syystäkin) säikähtänyt tuleva äiti:



Mutta ennenkaikkea, oli ystäviä:


Ihania, rakkaita ystäviä jotka olivat järjestäneet maailman parhaat baby showerit ja nähneet kamalasti vaivaa! Vielä vuoden kuluttuakin, juuri tänään, muistelen noita juhlia ja rakkaita ihmisiä valtavalla lämmöllä. Olen niin kiitollinen että kaikki samat ystävät ovat edelleen ystäviäni, ja onpa kuluneen vuoden aikana tullut uusiakin. Joidenkin kanssa olen viimeisen vuoden aikana lähentynyt hurjasti, ja joidenkin kohdalla ihmettelen miten uskomattoman pyyteettömiä, lämpimiä, avokätisiä ja vaan kertakaikkiaan niin hyviä ihmisiä voikaan olla olemassa. 

Kiitos rakkaat, you made my day! Silloin vuosi sitten, ja vielä tänäänkin.



maanantai 23. syyskuuta 2013

Viikonloppu girlie style!

Mennyt viikonloppu oli ensimmäinen laatuaan: meillä oli ekaa kertaa viikonloppuvieraita täällä uudessa kodissa. Ystävä tyttärineen tuli lauantaina ja olivat sunnuntai-iltaan, ja niin ihanaa meillä oli että mieluusti olisin pitänyt heidät pidempäänkin! Tyttöjen viikonloppuun mahtui kaikkea i-h-a-n-a-a, kuten hyvää ruokaa, hiukan juomaa, sisustusta ja shoppailua. Just sitä mitä tarvitsin!

Ennen vieraiden saapumista ehdin harjoituskokkailla lounaaksi erästä harvinaisen herkullisen kuuloista salaattia, nimittäin tätä Helsingin sanomista bongattua lämmintä kantarelli-pinaattisalaattia. Kyseisessä reseptissä näkyi olevan kaikkia suosikkiraaka-aineitani: kantarelleja, pinaattia, pähkinöitä ja manchego-juustoa. Eikä mennyt metsään, salaatti oli ah niin herkullista! Tätä teen taatusti uudestaan!



1 l tuoreita kantarelleja

2 rkl voita
100 g tuorepinaattia
merisuolahiutaleita
vastarouhittua mustapippuria
1 rs (100 g) vuonankaalta tai jotain muuta maukasta salaattia
1 dl pekaani- tai saksanpähkinöitä
2 kypsää nektariinia 
2–3 kypsää luumua
100 g manchegojuustoa

Lisäksi tarjoiluun:
laadukasta neitsytoliiviöljyä

vaaleaa balsamiviinietikkaa


Puhdista ja paloittele kantarellit. Paista kuivassa pannussa, kunnes sienistä irtoava neste on haihtunut. Lisää voi ja jatka paistamista keskilämmöllä, kunnes kantarellit pehmenevät ja saavat kauniin värin.
Lisää huuhdeltu pinaatti ja paista, kunnes pinaatti pehmenee ja siitä irtoava kosteus haihtuu. Siirrä pannu pois levyltä ja anna kantarelli-pinaattiseoksen jäähtyä haaleaksi. Mausta suolalla ja mustapippurilla.
Huuhtele ja kuivaa salaatti.
Sommittele salaattivadille ensin vuonankaalta, sitten kantarelli-pinaattiseosta, pähkinää ja paloiteltuja hedelmiä. Viimeistele manchegojuustosta otetuilla lastuilla. Nosta pöytään oliiviöljy ja balsamiviinietikka, joilla salaattia voi maustaa.


Tapasin vieraat iltapäivällä Habitaressa, minne lähdin suurin odotuksin. Edellisinä vuosina sieltä on tuntunut aina löytyvän kaikkea hurjan kiinnostavaa tai ainakin valtaisasti inspiraatiota, mutta tämä kerta oli kyllä pettymys. Liekö syynä se että oman kodin remontti on juuri valmistunut enkä etsinyt niinkään rakennus- tai remontti-ideoita vaan nimenomaan ihan ideoita sisustukseen, niitä kun ei ainakaan tuntunut löytyvän. Ikkuna-ostoskelu vaikka Korkeavuorenkadulla on huikean paljon inspiroivampaa kuin tuo keikka, pakko sanoa. 

Eniten tuolla reissulla inspiroikin:

(Aivan herkullisen värisiä sokerimassoja: jeah baby jeah! Vitsit mitä kaikkea noista vois Beben synttäreille tehdäkään!)


Lauantai-iltana kokkailtiin kotona ihantosihyvää paellaa! Ja se meni niin äkkiä ettei siitä jäänyt edes kuvaa :)


Sunnuntaina ruokateema jatkui ja mitä kaunein ja aurinkoisin päivä aloitettiin Primulan brunssilla. Paikka oli täynnä, ruoka ja tunnelma hyvää:

(Joo, kyllä me myös syötiin)


Päivää jatkettiin parhaalla mahdollisella tavalla eli kaupungilla shoppailemalla, päivän saalis on tässä:

(Kaikki mitä olinkin ajatellut syksyyn, paitsi biker-bootsit! Zara <3 <3)

Enpä muista millon olisin viimeks kierrellyt kaupungilla noin: kaikessa rauhassa, hyvässä seurassa ja ilman Bebeä. Huh! siinäkin mielessä viikonloppu oli harvinaislaatuinen: Papa oli kotona ja kerrankin ilman työrasitteita. Niinpä he saivat viettää Beben kanssa harvinaista kahdenkeskistä laatuaikaa peräti puolentoista päivän verran, ja mä taas sain harvinaislaatuista "vapaata" tyttöilyaikaa. Win-win! Oli ihanaa, mutta oli mulla niiiiiin kamala ikävä!!








perjantai 20. syyskuuta 2013

Kesämuisteloa


"Oikeissa" blogeissa on viime päivinä näkynyt kiertävän kesäkuvahaaste: seitsemän kuvaa omasta kesästä ja jokaista kuvaa saa kuvailla vain yhdellä sanalla. 

Kuulostaa ja näyttää kivalta, mäki haluun!



                      Hiekkis



                      Tampere



                      Varpaat



                     Helsinki



                           Retki



                      Mummu



                        Kaverit


Kärsimättömänä ihmisenä halusin tietenkin tehdä ton hetihetiheti, ja koska olen nukutuslenkillä niin tein sitten kännykällä. Siks vähän erikokoisia kuvia.

Ihana kesä! Tuli hyvä mieli sitä muistellessa :)

keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Unelmien lastenhuone

...ja tarkemmin sanottuna minun unelmieni lastenhuone.

Bebe on vielä niin pieni ettei puutu sisustukseen millään tavalla, paitsi nyt tietty huonekalujen kestävyyttä ankarasti testaamalla ja maistamalla kaikkea mikä ovesta sisään kannetaan.

Papa taas on antanut mulle lastenhuoneen suhteen vapaat kädet. Kaikkien muiden huoneiden sisustuksesta me ollaankin sitten tasapuolisesti eri mieltä.

Mutta ah, lähtökohdiltaan iiiihana lastenhuone: vino katto, puolipyöreä ikkuna ja jotenkin tosi hyvä karma. Siitä tulee hieno. Olen kaavaillut sinne jotakin tällaista:

(ylärivin kuvat lainattu: vasemmalta IkeasisustusrimaldoVepsäläinen)



Alarivin ihanuudet on jo kotiutettu, ja ylärivistäkin tuo Hemnes. Sohvasänky oli ehdoton must Beben huoneeseen tulevaisuuden yökyläkavereita ajatellen, ja ennen kavereiden yökyläilyjä voivat siinä nukkua vaikkapa Mummu tai Kummitäti.

Liitutaulu on hankintalistalla. En kyllä ripustaisi sitä noin kuin tossa kuvassa vaan ihan vaan niinkuin tauluna seinälle. Ja sitten siihen kirjoitetaan ihania viestejä: mama loves Bebe <3, ja silleen.

Kirjat ja kauneimmat lelut löytävät paikkansa mustasta String-hyllystä jahka se hankitaan, ja enemmän käytössä olevat sujahtavat iltasella helposti Poreesta ostettuihin kahteen isoon, ihanan pehmeään koriin (kuva alhaalla vasemmalla).

Musta automatto on u-s-k-o-m-a-t-o-n ja sen saaminen niin tuuria kuin vaan voi olla: matto näkyi vielä vuosi-pari sitten usein sisustuslehdissä ja se oli välitön pakkosaada: ajattelin että jos vaan mulla ikinä on pieni poika niin hänen huoneeseensa tuo, ehdottomasti!
Kun maton hankinta nyt sitten tuli ajankohtaiseksi niin kuulin että niitäpä ei tehdäkään enää. Pakkosaada-asioissa se tarkoittaa vain bensaa liekkeihin: alkoi vimmattu googlaus ja kas, huutonetissä joku kaupitteli omaansa; heidän lastenhuoneeseen väärän kokoista mattoa. Tämä oli muuten se juttu mistä perjantain postauksessa mainitsinkin.

Mikä tuuri! Ja se on iiiihana:

(kuvassa myös sohvasänky. Bebe kasaa)

Kollaasin kuvista viimeinen on Beben oma pikkusänky mikä varmaan vielä aika pitkään on meidän makuuhuoneessa. En mä raaski, pysty enkä halua laittaa häntä vielä omaan huoneeseen nukkumaan.
Pikkusängyssä on muuten uudet pussarit ja päiväpeitto H&M Homelta. Tähtiä ei voi koskaan olla liikaa!



maanantai 16. syyskuuta 2013

Maanantai

Maanantai on uintipäivä:


Beben mielestä maailman paras päivä.

Mamalle maanantai on myös (extremely) bad hairday: kuka sitä tukkaa ehtii uinnin jälkeen kuivata?? Eikä siellä ehdi tai voi myöskään meikata, eli maanantai on "näytän-koko-päivän-juuri-heränneeltä"- päivä.

Silloin on parempi pysyä loppupäivä ihan vaan kotosalla ja vaikka siivota kaappeja, mikä me tehtiinkin:



To do -listalla olisi myös eräs Ikealainen palapeli, mutta koska ajattelin että siinä puuhassa on Bebelle tarjolla vähän turhan paljon pientä suuhunpantavaa (lue: ruuveja, pultteja yms) niin päätettiin tehdä jotain muuta hyödyllistä ja käydä kylpyhuoneen kimppuun. 

Meidän upouudessa kylpyhuoneessa on maailman kauneimmat marmorilaatat, mitkä asennuspuuhien/maalauksen/saumauksen jälkeen näyttävät katonrajasta tältä:


Mitään ainetta ei noiden irrottamiseen voi käyttää, koska marmori huokoisena materiaalina imaisee kaiken. Siispä ainoa vaihtoehto oli raaputtaa ne irti, ja koska materiaali on paitsi huokoista myös pehmeää niin sehän myös naarmuuntuu ihan vaan ajatuksesta. Paras ja turvallisin raaputin on oma kynsi, kaikki kymmenen tuli käytettyä tänään. Toiseksi parhaaksi osoittautui muovikauha.

Tyyli vapaa, ja nyt se on tehty! Ihan sairas homma, näin suoraan sanottuna. Tärväsin siihen koko iltapäivän. 


Maanantaisin meillä asuu myös intiaanipäällikkö Jatkuva Kitinä. Muuten niin ihana uimatuokio on pikkuisen väärään aikaan meidän päivärytmiä (juupajuu) ajatellen. Useimmiten Bebe nukkuu maanantaisin vain yhdet lyhykäiset päikkärit ja on loppupäivän kiukkuinen kuin ampiainen.

Muuten hän on nukkunut viime öinä uskomattoman hyvin! Hän menee nukkumaan seitsemän-kahdeksan aikaan ja herää ekan kerran neljän-viiden maissa. Monista voi kuulostaa kamalalta, meille toi on ihan lottovoitto! Mä niin toivon että tää meno jatkuu!

sunnuntai 15. syyskuuta 2013

Viikonlopun kuvia

Viikonloppuun mahtui monenmoista: lauantain kohokohta oli ehdottomasti ystäväni nuorimmaisen nimijuhlat, joissa olimme edustamassa koko perheen voimin. Koska blogin teema tuntuu olevan "ei se mennyt niin", niin tyylille uskollisena ei taaskaan saatu otettua yhtään järkevää kuvaa itse juhlista tai edes meidän asuista. Sen sijaan pukeutumiskuva melkeen onnistui:


(eh... no ainakin näkyy että meissä oli väriä)

Ja ennen juhlia kuvasin innokaasti lahjan:

(miten mielettömän suloisia vaatteita pienille tytöille onkaan! Pinkkiä! Ja tähtiä!!)

ja myös paketin:


Paketista olin erityisen ylpeä, se kun kääräistiin 100 % kierrätysmateriaalista (!!)

Juhlat olivat ihanan rennot, pieni juhlakalu oli syötävän suloinen ja vanhemmat ja isosisko ylpeitä ja onnellisia: tällaisia nimijuhlien kuuluu ollakin! Kiitos vielä isäntäväelle, kiva kun saatiin olla mukana.


Sunnuntaipäivänä jouduin valinnan eteen: mennäkö Bobon ystävämyyntiin Lauttasaareen vai Kaapelitehtaalle Design-kirpputorille. Valitsin jälkimmäisen ja ah ja voi sitä tungosta! Jos olis ollut aikaa eli mukana ei olisi ollut väsymyskärttyistä Bebeä, olisi tuolta voinut tehdä vaikka mitä löytöjä. Nyt kierros jäi pintapuoliseksi enkä ostanut mitään. No, täytyy tehdä ne löydöt muualta paremmalla ajalla :)

Iltapäivällä pyörittiin vielä kaupungilla ja kävin ilahduttamassa Bebeä yhdessä hänen suosikkipaikoistaan: Kampin kauppakeskuksen lastenhoitohuoneessa. En tiedä mikä siellä lopulta on niin hienoa: lelut vai kaverit vai molemmat, anyway Bebe kiljuu riemusta kun sinne mennään eikä häntä saa sieltä pois ainakaan puoleen tuntiin.

(Maailman hienoin paikka! Mitkä lelut! Mikä keskittyminen :))

Ja koska design-ostokset jäi tekemättä, ajattelin sijoittaa rahani Beben pikku jalkojen lämmitykseen:

 
Etsin Uggeja, niitä ei ollut vielä tullut Stockalle. Nää Shepherdin töppöset on kuitenkin vähintään yhtä söpöt ja lämpimät, käytetään nyt näitä ennenkuin Stonz-kausi alkaa! Pitääkin muuten muistaa vielä hankkia ne!

torstai 12. syyskuuta 2013

Pakkosaada - pari(?) tavaraa ja harjoitusta bloggerin käyttöön

Ääh. Ehdin jo kirjoittaa pitkät pätkät pakkosaada-asioista ja linkata monet hienot kuvat ja ping! joku väärä näppäin ja kaikki hävisi ties minne bittiavaruuteen.
Palaan siis asiaan myöhemmin.
Itseasiassa käyn huomenna kotiuttamassa yhden Bebeen liittyvistä pakkosaada- tavaroista: oi meidän lastenhuoneesta tulee niin hieno!

Jos teksti hävisi bittiavaruuteen niin huonosti meinasi käydä myös yhden pakkosaada- esineen eli Artekin syöttiksen kuvauksessa:

Se kirjaimellisesti vietiin käsistä.

torstai 5. syyskuuta 2013

Väsyneen päivän asu

Bebe-paralla on flunssa. Hän on ollut tosi terve tähän asti ja okei, tääkin on vaan nuha ja vähän yskää: tiedän et vois olla paljon huonomminkin. 
Mutku:
Nyt meillä ei nukuta ollenkaan, ei päivällä eikä yöllä. Viime yönä Bebe nukkui 20 minuutin pätkiä, jonka jälkeen heräs ja uudelleen uneen saaminen kesti about 40 minuuttia. Tuosta voi näppärästi laskea montako kertaa 10 tunnin aikana taputin, hyssytin ja - hitsi vie imetinkin. Yöimetyksiä meillä ei oo harrastettu (ennen viime yötä) nyt kolmeen kuukauteen. Aamumaidot bebe saa klo 5, ja tää järjestely on toiminut kohtalaisen hyvin. Kyllä hän välillä heräilee mutta on taputeltavissa uneen aika helposti. Mutta siis viime yönä ei auttanut mikään ja tänään oltiin molemmat ihan zombeja. Ja sanomattakin on selvää että olen nyt yksin Papan ollessa työreissulla. Argh.

"Hyvät päiväunet tietävät hyviä yöunia" sanovat kaikki lukemani vauvannukutusoppaat. Siispä toiveikkaana zombeilemaan pihalle, sisällä Bebe ei nuku päikkäreitä ei niin millään. Zombikin voi olla tyylikäs, siispä pukeuduttiin Beben kanssa yhteneviin asuihin ja otettiin kuva tännekin:
ja juu, ei onnistunut. Otin monta, tää on paras. Taustalla sotku eikä kuvastakaan saa selvää - no olipa koko päiväkin aika blurry. 
Eikä muuten toiminut vaunuihin nukutus tänään. Kahden tunnin kävelyn jälkeen Bebe nukahti 20 minuutiksi, iltapäivällä kun yritin taas niin ei nukkunut ollenkaan. 

Iltanukutuksessa meni rapiat kaksi tuntia. Nyt hän nukkuu, mäkin menen. 

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Back in Helsinki groove!

Ai että musta on ihanaa asua kaupungissa! Esteetikon silmää hivelee tyylikkäät ja hyvinpukeutuneet ihmiset, jotka samalla antavat inspiraatiota omaankin pukeutumiseen missä suoraan sanottuna on ollut viime aikoina melko lailla parannettavaa. Tänään jo vähän skarppasin, mut unohdin sitten napata sen asukuvan. Huomenna uus yritys. 

Sen sijaan muistin kuvata lounaani, tittididii, tässä se on:
tein muuten ihan itte (aika hyvää!) porkkanakeittoa, ohje kotimaisten kasvisten nettisivuilta. Lisäksi tuoretta timjamia, raejuustoa ja aivan sikahyviä sämpylöitä (melkein) alakerran leipomosta. Se olikin toinen juttu miks rakastin kaupunkiasumista erityisen paljon tänään: hissillä alas ja kulman taakse, sieltä löytyy vaikka kaksikin leipomoa. Samalla reissulla kaupasta juomat ja aikaa meni ehkä 10 minuuttia. Got to love it! 
Todellinen ruokahifisti tietenkin leipois sämpylät itse, mutta citymama ulkoistaa kaiken minkä voi.

Tähän porkkanakeittohommaan liittyy muuten eräs isompikin projekti johon palaan pikapuoliin tarkemmin. Joka tapauksessa lounas oli ensiaskel terveellisemmällä, kevyemmällä ja eineksettömämmällä (vitsi mikä sana) tiellä mille kovasti pyrin.